sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kiireinen tuleva asunnonomistaja

Tulevalla asunnonomistajalla pitää kiirettä. Edestakaisin on suhattu välittäjätoimiston ja työpaikan ja kodin väliä, selaimen välilehdet ovat täynnä eri maalivaihtoehtoja ja aika paljon sisustusjuttuja ja puhelin on pirissyt koko ajan. Huh. Tähän väliin vielä laivareissu (ja toinenkin ensiviikolla). Pahoin pelkään, et kun pääsee uuden kodin ovesta sisään, kaadun lattialle ja otan päivän mittaiset unet. Täytyy ottaa tyyny mukaan.

Ollaan nyt tässä avopuolisoni kanssa mietitty, et aloitamme rempan olkkarin seinistä. Niissä kun on beige tapetti ja tummanruskea boordi. Lattia olikin jo onneksi harmaata laminaattia. Ainoastaan tämä kyseinen seinä arveluttaa hieman. Ensinnäkin: onko seinän takana Gyproc-levyä? Todennäköisesti on ja onko se maalattu, eli miten tapetti lähtee irti? Maalaamattomasta Gyprocista on tapettia lähes mahdoton saada irti, ellei tapettia ole liimattu - silloin se on mahdotonta. Lisäksi tapettia irroitettaessa sitä ei saisi turhaan kastella, muutoin voi joutua vaihtamaan samalla kipsilevyt... Tämän saa selville, kun alkaa raaputtaa tapettia. Sitä odotellessa.

Toinen asia on seinän väri. Lattiahan on siis jo harmaa. Ja haluan harmaat seinät, kyllä, kaikki seinät. En kuitenkaan haluaisi seinän sävystä liian tummaa, silloin tila voi tuntua pienemmältä, vaikkakin olkkari on ihan hyvän kokoinen. Jos taas valitsen liian vaalean sävyn, se voi osua liian lähelle lattian sävyä, jolloin lopputulos on... no, ei-toivottava. Täytyneepä jokin kaunis ilta mennä maalikauppaan asioimaan, harmi, ettei laminaattia jäänyt kuulema tippaakaan yli. Saiskohan sitä hiukan irroitettua jostain?

Remppalistalla joskus tulevaisuudessa ovat makkarin seinät (siniset), wc ja keittiön kaappien ovet, välitila ja tasot. Kaappien rungot olivat onneksi melko hyvässä kunnossa. Lisäksi eteisessä on kaksi kaapistoa, eri näköiset kuitenkin. Toinen on pyökinvärinen, joten molemmat on pakko päivittää ovien osalta.

Kuvia pistelen ensi viikolla, kunhan saan avaimet (perjantaina jo!) ja päästään aloittamaan tapettien irroittelu. Adios!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Minäpä ostin sitten sen asunnon...

Mä olen ostanut asunnon.

"Mitä vittua mä olen tehnyt? Nyt siellä tulee varmasti vesivahinko ja koko kämppä tulvii asuinkelvottomaksi. Mä olen ikuisessa velkahelvetissä ja häviän kaikki rahani. Ja mitä jos mä en tykkääkään asua siellä tai jos siellä onkin ihan idiootit naapurit tai ..."

Tälläisiä ajatuksia pyörii tarjouksen hyväksyneen päässä. Perjantaina huomasin uuden asuntoilmoituksen netissä, soitin välittäjälle ja kuulema lauantaina päästäisiin katsomaan. Selvä se. Mut hurmasi totaalisesti aivan upea kylppäri. Makkarit oli hyvän kokoisia, toisaalta niissä oli ysärimäinen tapetti seinissä - sekin kuitenkin siisti. Laminaatit (harmaat) oli uusittu viime vuonna. Keittiö oli alkuperäinen (1995). 

Sunnuntai illalla soitin tarjoukseni, maanantaina sain hyvän vastapallon ja hyväksyin tarjouksen.

Apua.

Päässä vilisee maalien värikarttoja, allaskalusteita, verhokankaita ja Ikean Stockholmit olohuoneeseen.... (Kuvat IKEA)




Mut avomiestä on vielä melko paljon taivuteltava, että nämä muruset saadaan olkkariin. No, taivuttelulla se vitsa on ennenkin napsahtanut poikki.

Avaimet saadaan toivottavasti pian, asunto on tyhjillään ja ajatus olisi, että muuttamaan päästäisiin jo maaliskuun alkuun mennessä.

Vi ses!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Uudenvuodenlupauksia ja uutisia länsirintamalta

Vuosi vaihtui töissä (öissä) ja sen vuoksi en olekaan nyt muutamaan päivään kirjoitellut. Näiden viimeisten kolmen yövuoron jälkeen päättyi työt tuolla osastolla. Uudessa työpaikassa aloitan tiistaina. Monet kirjoittivat uutena vuotena facebookiin summauksia menneestä vuodesta. Mietin, mitä sanottavaa mulla olisi. 

Asiahan on niin, ettei se 2013 niin ihmeellinen ollut. Alkuvuodesta hikoilin opparin parissa ja valmistuin toukokuun lopulla. Valmistuminen ei mun elämässä ollut mikään suuri suoritus, se ei pääse mun elämän mahtavimpien hetkien top 10:neen tai tuskin edes 50:neen. Se oli jotain mitä kaikki pystyi tekemään ja mitä kaikki sairaanhoitajat oli joskus tehnyt. Odotettu hetki se oli siinä mielessä, että pääsi vihdoin työelämään.

Töihin menin tietenkin heti yliopistosairaalaan, enkä perusterveydenhuoltoon aio enää mennäkään. Osaston työporukka oli aivan mahtavaa ja työ hyvin haastavaa ja sattui siinä kohdalle uran ensimmäiset lomautuksetkin, mutta samalla erittäin mielenkiintoista ja innostavaa. Siksi jouduin miettimään kauan, kun minua pyydettiin saman yliopistosairaalan eräälle leikkausosastolle töihin. Olin ollut opiskeluaikana siellä harjottelussa ja tiesin, että vihaisin itseäni, jos et tähän mahdollisuuteen tarttuisi. Viimeinen työpäivä oli hyvin haikea ja olo vieläkin ontto.

2014 - mulla on suuria odotuksia sua varten! Aion piru vie ostaa sen asunnon ja pääsen unelmieni (ehkä?) työpaikkaan. Tänä vuonna toteutetaan mun elämän pidempiaikaisia ja suurimpia haaveita. Apua.

Ja koska Joulu on onnellisesti paketissa ja loppiainenkin lähestyy - on aika purkaa joulukoristeet takaisin kaappiin ja laittaa vähän uutta! Ja koska ikinä mulla ei ole leikkokukkia kotona, ostin tulppaaneja. Maljakkoni on joskus lapsena 90-luvulla saatuja (eli ihan kamalia), joten lykkäsin kukat vanhanaikaiseen lasiseen säilykepurkkiin. Jouduin tyhjentämään purkista lomamatkoilta rannoilta keräämiäni aaltojen pyöreiksi hiomia kiviä, joten ne saivat uuden kodin pinkistä mariskoolista. Pöytäliinana mamman kutoma pellavaliina.



Mun suhde mariskooleihin on hyvin ristiriitainen. Olen vahvasti sitä mieltä, että se on suomalaisen designin kakkakökkäre ja sen arvo on täysin nollassa, ehkä jopa miinuksella. Itselleni en ole ikinä ostanut yhtään tälläistä, silti meillä on niitä viisi (kolme on tullut meikkoselta yhteen muuttamisen kylkiäisenä, valitettavasti). Olen miettinyt niiden myymistäkin, mut silti se noiden kivien kanssa näyttää ihan mukavalta. Ehkä ne saavat nyt jäädä tuonne vitriinin päälle.


Punainen kynttilä saa toistaiseksi jäädä vielä hetkeksi. Suurin rakkauteni on Pentikin Loiste-tuikkukipot - mulla on jo kaksi.

Ainiin, ne uutiset länsirintamalta. "Länsirintamalta ei mitään uutta" kuvastaa tilannetta hyvin. Radiohiljaisuutta on kestänyt nyt melkein viikon. Mahtoikohan se välittäjä edes välittää sitä uutta tarjousta?