On aamu perjantain...

Ihana perjantai-aamu, ei mitään tekemistä yövuoron jälkeen. Aamukahvi maistuu aurinkoisella terassilla kahden Downton Abbeyn jakson jälkeen. Siinä on kyllä niin hyvin tehty sarja, että oksat pois.

Taimet ovat päässeet taas ulkoilemaan. Olen karaissut niitä nyt melko pitkään ja usein, säästä riippuen. Tänään voisi koittaa, miten ne jaksavat olla koko päivän ulkona. 

Kyllähän tähänkin päivään mahtuu tekemistä, sillä illalla lähdetään ystävän kanssa juhlimaan. Sitä ennen täytyy käydä noutamassa juhlajuomaa ja jotain syötävää.

Ostin muuten kesäverhot. Olen aikaisemmin kuulunut siihen ihmisjoukkoon, jolla ei ole erikseen kesä-, syksy-, joulu-, talvi- ja pääsiäisverhoja, mutta nyt kaipasin olohuoneeseen keveyttä. Ja kun Annon puuvillamatto suttaantui hyvin nopeasti olohuoneessa, pääsi se ruokapöydän alle. Kunnes saan sen pestyä.

Kivi sydämeltä

Keittiö on valmis! Tai no yhtä pistorasiaa lukuunottamatta, mutta sekin on toiminnassa. No mikä tässäkin kesti? Olisi ehkä pitänyt tilata lasimies mittaamaan heti kun taso oli saatu paikalleen, nimittäin lasin toimituksessa kesti kuukausi luvatun kahden viikon sijasta... Mutta kun se vihdoin tuli, ei lasimies ollut porannut lamppujen kiinnitysreikiä ollenkaan ja sovitut listatkin puuttuivat. Eikä lasi meinannut mahtua liesituulettimen kohdalta, koska lasimies ei ollut huomioinut, että liesituuletin on kaksi milliä alempana kuin kaapistot. Että niin. Keittiössä (eikä olohuoneessakaan) ei ollut valoa, eikä pistorasioita käytössä. Great.

Lasi itsessään on aivan ihana. Valitsin taustalta valkoiseksi maalatun lasin. Lasimies vielä kehtasi kyseenalaistaa valintani ja tarjosi valkoiseksi läpivärjättyä lasia, mutta mielestäni keittiöstämme olisi silloin tullut liian valkoinen. Täytyy vähän väriäkin olla!

Todelliseksi ongelmaksi muodostui loisteputkivalaisinten asennus. Nämä loisteputkivalaisimet valitsimme sen vuoksi, että saisimme lisää pistorasioita sähkömiestä vaivaamatta. Ongelman huomattuamme soitti mieheni heti lasimiehelle, joka ehdotti lamppujen liimaamista lasiin ja suositteli jotain liimaakin. No, kyseistä liimaa ei vaan ollut missään yleisessä myynnissä, joten se siitä.

Mietimme läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot: ruuvataan valkoiseksi maalattu puu kaapin runkoihin ja valo siihen kiinni, ruuvataan pienet puut runkoihin ja valot niihin kiinni, liimataan valot sikakitillä ja tehdään tuet... Kunnes isäni sai loistavan idean. Hän oli töissään (jossa myös liimaillaan lasia aika paljon) löytänyt lasiliimaa ja testannut sitä. Kaksi miestä veti vaneria irti suolakurkkupurkista puolen tunnin kuivumisajan jälkeen, eikä lähtenyt irti. Sitä sitten. Nyt saisimme lamput juuri niille paikoille, kuin ne olivat olleetkin. Ja ennen kaikkea ilman tukipuita.

Tässä välissä kului paljon maalarinteippiä ja mittaamista. Itse liimaaminen oli hyvin jännittävää, liima oli lähes mustaa ja sen roiskuminen lasille pilaisi koko homman. Muutama roiske tulikin, mutta ne sai onneksi heti pyyhittyä pois.

Eniten tässä vaihtoehdossamme pidän siitä, ettei kukaan tiedä millainen viritys lamppujen takana oikein on. Ensin liimattava alue lasissa käsiteltiin aktivaattori-aineella. Lampuissamme ei ollut juurikaan liimauspinta-alaa, joten mittasimme ja sahasimme (tai isäni sahasi) vanerista tukipuut, jotka upposivat täydellisesti lamppujen takana oleviin uriin. Tukipuita tuli kaksi per lamppu, joten niiden väliin liimauksen ajaksi ruuvattiin vanerin pätkä tueksi. Tukipuiden piti olla absoluuttisen suorassa. Kun liima kuivui, ruuvattiin vanerit välistä pois ja porattiin reiät lampun taustalla oleville "nupeille". Lisäksi lamppujen runkoon porattiin lisää paikkoja kiinnitysruuveille. Sitten vaan lamput paikoilleen ja ruuveilla kiinni.

Täytyy sanoa, että kyllä isä osaa. Ilman häntä olisimme taas olleet pulassa ja luultavasti eläneet ilman valoa keittiössä syksyyn saakka. Täytyypä muistaa häntä jollain lahjalla.

Kevättä pihassa

Viime kesänä paloi käpy takapihan kahden suuren pensaan kanssa. Koko takapiha oli muutenkin täysin villiintynyt ja pensaat olivat saaneet kasvaa täydessä rauhassa. Niinpä syksyllä kaivoimme miehen kanssa pensaat ylös ja talven aikana kehittelin jotakin tilalle. 

Suunnitelmat vaihtelivat muurinkivillä porrastetusta yrttipenkistä ruohoon ja vielä pari viikkoa sitten olin katsomassa muurinkiviä. Ne tuntuivat jotenkin isoilta pikkuruiseen pihaamme, joten luonnollisempi ilme sai suuremman kannatuksen.

Koko homma alkoi reissulla Plantageniin, josta perennataimien lisäksi tarttui mukaan kaksi säkkiä puutarhamultaa. Hyvin pian kotiinpääsyn jälkeen kävi ilmi, että multaa tarvitaan vielä moninkertainen määrä. Niinpä hain tarjoushaukkana kuusi säkkiä lisää, joista yksi on vielä jäljellä. Toisella kauppareissulla ostin myös ruusun ja kiinanpionin.

Ruusun istuttaminen ei ollutkaan ihan mikään helppo homma. Ensin piti kaivaa 60cm syvä ja leveä kuoppa. Pihan reunasta kaadetun vanhan vaahteran juuret tulivatkin juuri sopivasti tähän kohtaan. No, jossain siellä juurien välissä se ruusunen nyt istuu.

Lisäksi valitsin valkoisen ja violetin väristä myskimalvaa, kaukasiantörmäkukan, idänunikon, tarhakellukan ja harjaneilikan. Lisäksi nurkassa on tuoksuköynnöskuusama, jonka syksyllä leikkasin alas.

Turhan innoissani istutin siemenestä kasvattamani mustasilmäsusannat myös heti maahan, mutta luultavasti kevään viimeinen hallayö vei ne mukanaan.

Siinä se nyt on koko komeudessaan. Toisaalta nyt olen tyytyväinen, etten hakenut suuria muurinkiviä. Luonnollinen perennapenkki menee kivasti yhteen varjolilja-istutuksen kanssa. Muuallakin puutarhassa on ilmaantunut kevään merkkejä. Sipulikasveista on tullut ehdottomia suosikkejani. Mikään ei voi olla helpompaa!

Viime keväänä tein sen virheen, että pidin narsisseja ja helmililjoja sisällä. Lyhyen elonkaaren masentamana paiskasin sipulit multaan ja sieltä ne nyt kukkivat. Ostin myös tänä keväänä helmililjan kaupasta, mutta laitoin sen heti ulos ruukkuun ja se kukkii edelleen, kuukauden kuluttua ostamisesta.

Oikein hämmästyin, miten nopeasti tulppaaneihin tuli nuppuja, näiden kuvien ottamisella on pari päivää väliä.

Kasvimaa sai säkillisen uutta multaa. Kalkkia saattoi perustaessa tulla vähän liiankin kanssa, joten sitä en lisännyt. Lannoitusta maa vielä vaatii, että ravinteet riittävät lukuisille kasveille, jota olen tänä vuonna ajatellut kylvää.

Wc-remontti

Blogissa on taas ollut vähän taukoa - ihan hyvästä syystä. Nimittäin vessa olis nyt valmis! Katsotaanko ensin minkälaisesta kauhistuksesta oli kyse?

Koko homma alkoi siis maanantaina pytyn ja hanan irroituksella. Samana iltana avomies hakkasi innoissaan vähät laatat irti kädet verillä. Muistakaa pistää hanskat käteen, lasitettu reuna on tosi terävä, kun se on haljennut! Lattialaattojen alta paljastui muovimattoa. Harkitsimme sen jättämistä näkyviin.

Tiistaina isäni tuli laatoittamaan. Ajattelin, että seinässä olisi ehkä pari laattaa kun tulisin kotiin.

Laattoja revittiin niin, että kipsilevyseinäkin otti vähän osumaa. Laastilla paikattiin ja kohta sattuikin osumaan juuri ison laatan keskelle.

Vanha pytty jätettiin remontin ajaksi paikoilleen. Ämpäristä sitten kaadettiin vedet päälle. Ei kovin ladylike, mutta saatiinpa asua kotona koko rempan ajan.

Viikonloppuun mennessä oltiin saatu kaikki laatat seinään ja annettu laastin kuivua. Jopa hieman sydämentykytyksiä aiheuttanut luonnonkiviseinä saatiin ihmeellisen helposti laitettua. Saumaaminen jäikin sitten minun ja mieheni hommaksi, kun isä lähti mökille viikonlopun viettoon.

Saumaukset saatiin tehty viikonlopun aikana. Taloyhtiössä uusittiin tänä keväänä kaikki wc-pytyt, joten uuden pytyn asennus kuului siis taloyhtiön piikkiin. Harmiksemme uuden pytyn kiinnitykseen meni viikko. Sinä aikana kiinnitettiin peilikaappia ja allaskaappia seinään ja laitettiin silikonit.

Maanantaina 27.4. koitti onnen päivä - pytty tultaisiin asentamaan jo aamulla. Tämä oli kaikkein hankalin vuorokausi wc:ssä käynnin suhteen, sillä pytylle ei saanut istua vuorokauteen. Suvun putkimies asensi hanan vapun aattona.

Ja nyt se on valmis! Paitsi ettei ihan. Listojen naulanjäljet piti paikata ja maalata. Jostain listan kulmasta oli maali lohjennut sahatessa ja se piti korjata. Allaskaapin hylly on edelleen asentamatta. Peilikaapin lasihyllyt eivät mahtuneet kaappiin, koska rungon takana kulki sähköjohto valaisimeen... Vetimet puuttuvat edelleen.

Mutta tältä se nyt jokatapauksessa näyttää!

Hankalinta suunnitteluprosessissa oli löytää tarpeeksi pieni allas. Kuitenkaan emme halunneet mitään kulma-allasta ja allaskaappi piti olla. Lopulta sopiva allas löytyi Kalustetukusta. Hanan ostimme putkimiehen kautta ja nyt koko asunnossa on samanlaiset hanat. Peilikaappi on Ikeasta ja valtavan suuri. Tosin lasihyllyistä yhden olisi ehkä voinut jättää pois, mutta hyllyn poistaminen vaatii ovien irroituksen (ja sormenjälkien pyyhkimisen), joten voitte varmaankin arvata miten tulee käymään.