Ruokailutilan seinä

Keittiöremontin viimeinen osa oli ruokailutilan freesaaminen. Ruokailutilan seinällähän oli pyökin värinen Lack-seinähylly ja se ei enää sopinut uuden keittiön kanssa. Uudet hyllyt ostin ennen keittiöremontin alkamista Ikeasta. Mietin myös String-hyllyä, mutta se olisi ollut liian pieni ja tyyris.

Homma aloitettiin vanhojen kipsilevyankkurien poistamisella, tai lähinnä niiden kannan poistolla. Koko laitosta ei enää saanut seinästä irti. Pakkelia päälle ja hiomapaperia perään. Alunperinhän seinä piti maalata vaalealla turkoosinharmaan sävyllä ja sen olinkin jo ehtinyt valita, mutta sävy oli todella lähellä välitilanlasin väriä. Päätimme jättää seinän valkoiseksi, olihan siinä ihan hyvä maalipinta. Varastossamme ollut remonttimaali oli liian tummaa, mutta onneksi varastosta löytyi myös paneelikattomaalia, joka oli valkoisempaa. Hyllyt seinässä paikattuja kohtia ei edes näe. Tälläinen siitä tuli!

Näin se kesäloma toimii...

Vihdoin, tätä on odotettu! Täällä on vietetty yövuoron jälkeistä nukkumispäivää (= koomauspäivää). Tälläisinä päivinä ei yleensä saa aikaiseksi yhtikäs mitään ja illalla ottaa aivoon, kun on taas yksi päivä mennyt hukkaan. Nousin yhdentoista aikoihin ja katsoin ehkä neljä tai viisi jaksoa Uskomaton Eläinlääkäri Pol'ia. Hieman ällöttää eläimen veren ja ulosteen höystämien toimenpiteiden tekeminen ilman hanskoja ja lehmien raskaustestitkin 40:lle elukalle tehdään samalla hanskalla per rectum. Onneksi ihmislääketieteessä on hygienia-asiat vähän paremmin.

Koomasta hieman toivuttuani ja miehen lähtiessä sulkapalloa pelaamaan, otin itseä niskasta kiinni: nyt siivoat! Kukapa haluaisi aloittaa lomaa likaisella kodilla?

Mikäs tuonne seinälle on ilmestynyt? Siitä lisää toisen kerran.

Huomenna suuntaamme heti aamusta vanhempieni mökille pariksi yöksi. Äiti käski tuoda jotain hyvää, sisko valitti laihdutuskuurinsa menevän pieleen. Muistelin, että perus korvapuusti olisi leivonnaisista vähiten lihottava, joten pyöräytin bostonkakun. Samalla tuli pussillinen korvapuusteja pakkaseen vieraita varten. Hieman arastelin rullien asettelussa, ohjeessa luki, että jätä sentin välit. Mutta kyllähän ne pullat siitä kohosivat.

Tänään valmistui myös virkattu matto vessaan. Ohje on Lankavan sivuilta hieman muunneltuna. Huomioikaa, että jos ohje on tehty ontelokuteelle, tulee tekeleestäsi aika paljon isompi, jos käytössäsi on trikookudetta.

Nyt olen ansainnut yhden siivous-siiderin ja sitten täytyykin alkaa pakkailemaan mökkireissua varten!

Kesäloma

Meillä alkaa huomenna ensimmäinen yhteinen kesäloma mieheni kanssa. Suunnitelmat olivat suuret: ensin piti lähteä viikoksi Madeiralle, sitten Rodokselle ja sitten Turkkiin, mutta mies ei lämmennyt millekään vaihtoehdolle. Hän ei tykkää matkustamisesta ja kun hänen lomansa toinen puolisko menee sukuloidessa ulkomailla, en voi häntä kovin paljon syyttääkään. Tämän jälkeen ehdotin matkaa Lapin mökillemme tai pyörällä saaristoon rengastietä pitkin - ei käynyt.

Kuva

Johonkin on pakko mennä, viime kesäkuussa vietetty sateinen kolme viikkoa sisätiloissa on jättänyt mulle näköjään pysyvät arvet. Nyt suunnitelmia ollaan lyöty vähän lukkoonkin ja ollaan menossa päiväksi Korkeasaaren eläintarhaan ja hotellissa nukutun yön jälkeen olisi tarkoitus käydä vielä Sea Lifessa ennen kotimatkaa. Mitään matkoja tai huoneita ei ole vielä varattu, joten katsotaan tuleeko tästäkään mitään.

Kesäloma aloitetaan kuitenkin reissulla vanhempieni mökille Kustaviin. Siellä ollaan pari yötä ja tullaan sitten takaisin kotiin. Kotona onkin aika paljon kaikkea hommaa rästissä. Terassin aidat täytyy hiota ja maalata. Kaikki kolme varastoa täytyy siivota ja pienet ja käyttämättömät vaatteet viedä kierrätykseen. Autot ja pyörät täytyy pestä ja vahata. Lisäksi remonttijätteitä täytyy kuskata paikalliselle kaatopaikalle.

Ennen kaikkea odotan yhteistä aikaa, hitaita aamiaisia tuoreiden sämpylöiden kera. Ystävillekin olisi tarkoitus järjestää aikaa, haaveissani on lettukestit, kuka enää pitää lettukestejä? Sanninkin laulussa sanotaan, että ennen syötiin lettuja ja nyt lasketaan kaloreita. Lisäksi haluaisin tehdä piknikreissun puistoon.

Kuva

Mies palaa kahden viikon päästä töihin ja minä jatkan lomailua. Reissu Lapin mökille vanhempieni kanssa on jo löyty lukkoon.

Kiviröykkiön make-over

Meillä on puutarhassa tällainen puolivarjoisa nurkka syreeniaidan ja norjanangervon kulmassa, jossa on kiviröykkiö. Viime keväänä sieltä puski ylös varjoliljaa ja jotain muuta vihreää, joten säästin sen pahimmilta raivauksilta ja päätin palata asiaan seuraavana keväänä... no nythän on jo kesä ja koko röykkiö on vähän unohtunut kaiken remonttihässäkän ja muualla puutarhassa kykkimisen vuoksi. Hiukan sitä siistisin viime vuonna, mutta raivauksen (=siistimisen) jälkeen ei montaa krookusta enää tänä vuonna näkynyt.

Tänä vuonna varjolilja ei oikein ole noussut ja rikkaruohoja on enemmän kuin laki sallii. Jotain uudistusta siis äkkiä tähän röykkiöön!

Homma alkoi niinkuin kaikkien uusien istutusten tekemisen pitäisi alkaa - poistamalla ei-toivotut monivuotiset rikkaruohot. Ja niitä riittikin! Luulen, etten niitä kaikkia saanut pois, mutta penkin kunnossapitoa varmasti helpottaa edes yhden rikkaruohojuuren kuolema.

Muotoilin penkkiä vähän uudelleen, siitä tuli nyt hieman pienempi. Kivet ovat vanhan penkin ympäriltä ja samaa kuin aurinkoisen paikan perennapenkissä. Tuossa keskellä tuo pikkuinen on se varjolilja, joka viime vuonna nousi metrin korkeuteen. Vasemmalla yläviistossa on luultavasti päivänlilja, joka ei viime vuonna kukkinut ollenkaan - ja nyt siinä on nuppu! Päivänliljan vieressä on joku rikkaruoho (ehkä?), jota en vihaa. Etualalle jätin jonkun sipulikasvin jäänteet. Siinähän on paikka vielä yhdelle kuunliljalle, jos alkaa ärsyttää.

Kuunliljaa oli pakko saada. Se on poltellut mielessä niin kauan, kun tässä ollaan asuttu. Ostin niitä kaksi, toisen vähän isomman.

Olin myös ennen kauppaan lähtöä suunnitellut jonkun heinäkasvin istuttamista penkkiin. Valinnan tein myymälässä ihan ulkonäön ja ominaisuuksien perusteella. Kassalla huomasin, että ruoho on Japaninsara. Korkeutta tulee puoli metriä, joten tämä istutettiin penkin takaosaan. Pitäisi olla ainavihanta ja kestää hyvin talvea. 

Niin Kuunliljat kuin Japaninsarakin viihtyvät varjossa ja kosteassa kasvupaikassa. Olin hyvin tyytyväinen maata kääntäessäni, kun multa jäi lapioon kiinni. On ainakin kostea ja varjoisa kasvupaikka.

Röykkiöön piti ehdottomasti saada jokin kukka. Valkoiset kukat "valaisevat" puutarhan varjoisat nurkat, joten valitsin Kohokin. Se pitää puolivarjosta ja kasvaa suhteellisen matalaksi, 10-20 cm korkeaksi; se istutettiin penkin valoisimpaan kohtaan. Tosin mielestäni kasvi on jo yli 20cm korkea.

Kesäkukkia etupihalla

Tänä vuonna olin viime kesää viisaampi ja suunnittelin hieman kukkaostoksiani etukäteen. Uusi läppäri on suunnilleen sauhunnut, kun olen googlettanut, mikä kukka sopii varjoon, vai olisiko tämä nyt enemmänkin puolivarjon kukka tai mitkä kestävät paahdetta. 

Etupihamme on pieni, ankea ja varjoisa. Siinä on iso marjakuusi, jonka syksyllä leikkasin puoliksi (vaakatasossa) eikä siitä kaunista varmaan saa enää koskaan. Joten se saa häipyä syksyllä. Marjakuusen ympärillä on pieni läntti ruohoa, jossa kasvaa kaksi voikukkaa ja jokunen heinä. Ihan talon vieressä ei kasva mitään, niin varjoinen on etupiha. Pihalla on vähän tylsää betonilaattaa (sitä tavallista) ja mun fillari. Ja tähän pitäis saada joku kukka elämään? 

Viime kesänä hankin etupihalle riippuverenpisaran ja uudenguineanliisan, joista verenpisara kukki iloisesti lokakuuhun saakka. Tänä vuonna päätin hankkia vastaavan. Halusin myös toisen amppelin, tämän amppelin paikka on hieman valoisampi ja aurinko paistaa siihen iltapäivästä ja siihen valitsin kerrotun lumihiutaleen. Ainakin googlen mukaan lumihiutaleen pitäisi jaksaa kukkia varjossakin ja kukinnan pitäisi kestää myöhään syksyyn. 

Viime kesänä uudenguineanliisa ei oikein onnistunut, enkä sellaista nyt ajatellut ostaa, mutta jostain kumman syystä en voinut jättää sitä kauppaankaan! Tämä vaaleanpunainen on aivan ihana sävy! Ostin etupihalle myös uuden, korkeamman ruukun. Nyt muratti saa roikkua vapaasti ja uudenguineanliisalla on enemmän kasvutilaa. Luulen, että viime vuonna ruukun koko oli Liisalle liian pieni.

Esittelyssä perennapenkin kukat

Aurinkoinen osa viikonlopusta vierähti vanhempieni mökillä ja kotiin tultiin sunnuntaina luonnon kastelemaan puutarhaan. Tänään olikin iloinen yllätys, kun huomasin miten paljon pari aurinkoista päivää sai aikaan! Tosin sääennusteiden perusteella jatkossa ei kannata odotella yhtä huimaavaa kehitystä...

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan perennapenkkiin valitsemistani kasveista ja kuvan miltä se näyttää ja miltä sen pitäisi näyttää. Kaikki kasvit käyvät aurinkoiselle paikalle, jopa paahteeseen. Penkin nurkassa kasvaa tuoksuköynnöskuusama, jonka leikkasin syksyllä kokonaan alas. Nyt näyttäisi siltä, että kasvin voi huoletta leikata alas parin-kolmen vuoden välein, nimittäin uutta versoa tunkee vanhan rungon jokaisesta mahdollisesta kohdasta.

Papaver Orientale, Idänunikko

Tuoksuköynnöskuusaman viereen, perennapenkin takaosaan valitsin idänunikoita. Toisen ostin vähän jälkikäteen. Olen hyvin kateellinen naapurin idänunikoista, niissä on suuret ja hehkuvan punaiset kukat, kun taas minulla on... No, tälläiset kaverukset. Idänunikon pitäisi kasvaa metrin korkuiseksi ja kukkia kesäkuusta elokuuhun. Se ei tarvitse runsasta kastelua (täytyy pistää korvan taakse) ja lannoitettakin kohtuullisesti.

Kuva

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          

Rosa 'Bonica', ryhmäruusu

Halusin puutarhaan ehdottomasti ruusun. Ruusun istutin penkin etureunaan, aurinkoisimmalle paikalle, sillä monet ruusut tarvitsevat päivittäin aurinkoa jopa seitsemän tuntia. Tämän puskan pitäisi kasvaa 80 senttimetrin korkeuteen ja se kukkii heinäkuusta syyskuuhun. Se tarvitsee kohtuullisesti vettä ja lannoitetta. Ruusuille suositellaan omaa ruusumultaa ja -lannoitetta, mutta en pihinä ihmisenä sellaiseen lannoitteeseen uskonut, vaan ruusunen sai juurilleen ehtaa kananlantaa. Ruusumultaa kyllä ostin säkin ja siitä tein special-seoksen kaupan ohjeen mukaan.

Ruusun istuttaminen ei muuten ole ihan piece of cake. Kuopan pitää olla tarpeeksi syvä ja leveä ja multa pitää olla 1/3 sitä ja 2/3 tätä ja kastelua tehdään silloin ja ruusu lykätään tietyn matkan päähän maanpinnasta.

Kuva

Geum chiloense, 'Mrs. Bradshaw', Tarhakellukka

Tämän perennan valitsin kyllä ihan vaan nimen perusteella, täytyyhän jokaisessa puutarhassa olla Carrie. Toinen kriteeri oli punaiset kukat, jotka mahdollisesti sointuvat vieressä olevien idänunikkojen kanssa hyvin yhteen. Saa nähdä. Tämä kukka on lyhyt kuin kaimansakin, pituutta kertyy vain puoli metriä ja kukista nautitaan kesäkuusta elokuuhun. Vettä ja lannoitteita tarvitaan kohtuullisesti.

                                                         

Kuva

Kiinanpioni

Pioni oli must have -listalla. Vaikka pioniajaksi kutsutaan toukokuuta, on se pioniaikaa vain kukkakaupoissa. Puutarhassa viljeltävät lajikkeet kukkivat juhannuksen ja heinäkuun alun välissä. Omasta lajikkeesta ei ole ihan täyttä varmuutta, lajikkeita on nimittäin satoja ja purkki lensi kauniissa kaaressa roskiin. Luulisin, että kukka olisi vaaleanpunainen, mutta kohtahan se nähdään! Viikonlopun aikana toinen kukista oli hieman auennut. Kuuleman usean lajikkeen kukat vaalenevat vanhetessaan.




Scabiosa caucasica Alba, Kaukasiantörmäkukka

Kuva

Tämä oli heräteostos. Ihastuin nimittäin kuvan valkoisiin kukkiin. Tämä on istutettu pionin viereen ja kukkia olisi odptettavissa kesäkuusta lokakuuhun. Pituutta tulee 80cm ja vettä ja lannoitetta menee kohtuullisesti. Yksi nuppukin on saatu jo!

Malva moschata, myskimalva - lila ja alba

Perennapenkin etuosassa on lila ja valkoinen myskimalva. Nämä ovat vähän matalampia perennoja, ne kasvavat 40 senttimetriä korkeiksi.  Lilan malvan kukinta-aika on toukokuussa, kun taas valkoinen kukkii kesäkuusta elokuuhun. Ehkä ensi vuonna saadaan sitten myös liloja malvan kukkia. Vettä ja lannoitetta molemmat nauttivat kohtuudella.









Dianthus Barbathus, Harjaneilikka

Mulla on vähän ihmeellinen suhtautuminen neilikoihin. Toisaalta pidän niitä vähän roskakukkina, toisaalta ostan niitä usein itselleni ja niinpä niitä päätyi myös perennapenkkiin ja kesäkukkaistutuksiinkin, vähän vahingossa. Harjaneilikka kukkii toukokuusta kesäkuuhun ja sekin on 40cm korkea. Vettä ja lannoitetta menee kohtuudella tällekin kaverille. Unohdin ottaa omastani kuvan, joten tässä jonkun puutarhan mainoskuva. Omasta kasvistani en odota ihan tälläistä kukkaloistoa.

Kuva

Huomaatteko, että olen valinnut melko samalla lailla hoidettavia kasveja? Yksi ohje kasteluun ja lannoitukseen on huomattavasti helpompaa, kuin jokaiselle oma ohje. Penkissä olen istuttanut myös korkeammat kasvit taakse, olisihan se vähän tyhmää, ettei matalampaa kukkaa näkyisi ollenkaan suuremman tieltä.

Perennapenkkiin laitoin lisäki muutaman yksivuotisen (jos sitäkään) kasvin. Mustasilmäsusanna on parhaat hetkensä nähnyt, lobelia jäi pikkuruiseksi ja pelargonieista toinen ei kuki sitten millään. Mutta lobeliassa on oikein pikkuinen kukka, jos oikein tarkasti katsoo! Onneksi hankin lobelioita ihan vaan kaupasta...

Takapihan kuulumisia

Oli taas aika tehdä jokavuotinen, hintava ostosreissu pariin lähimpään kukkakauppaan.

Takapihallahan on ikivanha kukkamaa, josta viime kesänä tunki ylös vain tulppaaneja ja voikukkia. Nyt voikukista on suunnilleen päästy ja viime vuoden jäljiltä sieltä on tulossa päivänliljoja, sormustinkukkia, ruohosipulia, oreganoa ja persiljaa. Aiemmin keväällä kylvämäni gladiolukset ja freesiat ovat varmaan mädäntyneet multaan. Joku erilainen "rikkaruoho" on tullut, ehkä se on se freesia? Viimekesänä kukkapenkissä oli tähtisilmiä, en tykännyt, kuivahtivat samantein. Tänä kesänä en aio laittaa tähän penkkiin mitään ylimääräistä. Syksyllä tungen sen täyteen kukkasipuleita.

Kasvupenkkiin en tänä vuonna laita kesäkurpitsaa, viime vuoden virheestä oppineena. Kasvipenkissä ei nimittäin paljon muuta enää loppukesästä kasvanut. Kesäkurpitsaa kasvatan tottakai tänäkin vuonna, mutta nyt kokeillaan ruukkua. Toistaiseksi ne ovat menestyneet ihan hyvin, tuulelle ovat arkoja. Kasvipenkkiin olen nyt laittanut rucolaa, eri salaatteja, timjamia ja pillisipuleita.

Ostin terassille kaksi isoa ruukkua, joihin väkersin kesäkukkaistutukset. Toiseen daalia, samettikukkia ja hopealehteä; ja toiseen daalia, hopealehteä ja neilikkaa. Saimme muuten tänäkin vuonna kirsikkatomaatintaimen miehen isäpuolen isältä.

Takapihalle tuli kaksi amppelia, riippalobeliaa ja hopeavitjaa ja toisen ostin valmiina pelkästään lobeliaa. Kasvatin lobeliaa myös itse, mutta ei niistä kyllä alkukesän kukkia saa. Ne istutin perennapenkin reunaan. Mustasilmäsusannat laitoin säleikön eteen. Tällä viikolla on viimein saatu nuppuja perennoihin.

Taimet voivat hyvin. Kesäkurpitsa ei viihdy ruukussa ihan niin hyvin kuin kasvipenkissä ja ovat kovin arkoja tuulelle. Onneksi chilit ja basilikat ovat kasvaneet hyvin. Taimet ovat olleet nyt koko viikon ulkona.

Iloksemme tämän viikon aikana syreeniin on tullut sen verran lehtiä, ettei siitä enää juurikaan näe läpi ja kohta saadaan tuoksutella syreeninkukkien huumaavaa tuoksua.

Tervetuloa yksityisyys ja rauha. Ja ihana kesä!