Valoa, valoa!

Tänään ajattelin höpötellä valaisimista. Vanhassa opiskelija-asunnossa oli monta loisteputkea valmiina, joten sinne muutettaessa meidän ei tarvinnut ostaa kovin montaa valaisinta. Ja nämä kaikki kolme pääsivät mukaan uuteen kotiin. Ikean Melodi -valaisin on tosin löytänyt kodin vaatehuoneen hyllyltä... 

Makuuhuoneeseen isoäitini osti tupaantuliaislahjaksi K-fabin Marion -valaisimen. Koittakaa unohtaa kuvan reunaan eksynyt eteisen maton raakile. Valitsin tämän valaisimen siksi, että se mielestäni sointui kivasti jo olemassa olleisiin yöpöydän valaisimiin, sekä se toi pienen ripauksen blingiä muuten hieman vaatimattomaan makuuhuoneeseen. Ja saahan siitä aina nuo "kristallit" pois.

Ruokapöydän valaisimena toimi aluksi se Melodi, johon olin jo vanhassa kämpässä asuessani lopen kyllästynyt. Mietin uuden valaisimen ostoa jo silloin, mutta koska asunnon ostaminen oli aivan käsillä, päätin siirtää hankinnan myöhemmäksi. Ja hyvä niin. Nimittäin mielessäni pyöri silloin Ikean Hektar -valaisin, mutta tänne se olisi aivan liian suuri. Niinpä päädyin Annon Hiljaan. Avomieheni ensin vastusti tätä valaisinta, koska se on metallia ja valo suuntautuu vain alaspäin, mutta mielestäni se täyttää tarkoituksensa - valaisee ruokapöydän, varsin hyvin ja on mielestäni kaunis katsella. Mukava ripaus teollista tyyliä meidän kotiin.

Olohuoneessa on vielä Virvatulen Retro -valaisin (valkoista voilee-kangasta). Olohuoneeseen olen miettinyt kovin uutta valaisinta. Ajatuksissa on pyörinyt kolmen värikkään johdon ja polttimon ryhmä, mutta nyt täällä asuessani olen ehkä alkanut hieman vierastaa ajatusta niin kovasta ja pelkistetystä valaisimesta.

Olohuoneeseen tarvittaisiin jokin pieni apupöytä, tai kaksikin ja siihen olen harkinnut Design House Stockholmin Work-valaisinta. Olohuone kaipaa myös tauluja seinälle ja uuden lattiavalaisimen. Etsintä jatkukoon...