Ja niin Joulu joutui...

Tässä taloudessa Joulu on ohi. Joulua vietin leskenä omien vanhempieni luona. Mies häipyi sukuloimaan ulkomaille. 

Perinteiseen lapsuuden Jouluun kuului hyvien ruokien ja pakettien lisäksi aina kuusen varastaminen kunnan metsästä. Tänä vuonna vanhempani päättivät, ettei kuusta tule ollenkaan, vaikka kovasti sain äidinkin taivuteltua kävelylenkin aikana. Joten piti ottaa ohjat omiin käsiin - joululahjaksi vanhemmilleni ostin ja koristelin sypressin. Onpahan ainakin joulupuu. 

Perinteisten jouluherkkujen lisäksi teimme tänä vuonna täytettyjä munia, sekä ruisnappeja kahdella täytteellä. Kaikki tehtiin itse - paitsi pikkuruinen maksalaatikko. Aattoaamuna olikin melkoinen hässäkkä keittiössä! Muutoin Joulu sujui rauhallisesti ihan oman perheen kesken.

Joulupäivän iltana kotiuduin jo omaan kotiini. Piti nimittäin päästä lahjoja hypistelemään! Pukki toi valtavasti kaikkea ihanaa, kuten Iittalan Essence viinilasit, Kastehelmi tuikkukippoja, koruja, mamman kutoman pellavaliinan, yöpaidan ja siskon kutomat aivan ihanat villasukat.

Ja pitihän sitä itseäänkin muistaa. Tosin ostin Lanternin jo marraskuun puolivälissä, enkä malttanut tätä kaunokaista edes paketoida, vaan se pääsi suoraan puodista käyttöön. Ja kovassa käytössä on ollutkin! Tätä on varmaan rakkaus, kun pistää hymyilyttämään aina kun tätä katson.

Alennuksesta löytyi vähän Annon valosarjaa... Oli pakko ostaa, kun halvalla sai kerrankin!

Muutenkin Joulu saa nyt väistyä kodista ja tehdä tilaa kevättalvisille sävyille. Kokonaan en raaskinut punaisesta luopua. Tänään askartelin myös kehyksiin uutta sisältöä - ihan vaan omalla tulostimella. Jälki ei tietenkään ole julisteen veroista, mutta itseäni tämä ei haittaa.

Joulu tuli tupaan

Syksy on ollut muka kiireinen ja edellisestä kirjoituksesta on kulunut hävyttömän paljon aikaa. Joulu on kuitenkin jo pelottavan lähellä ja viime viikonlopun lumi(räntä)sateen seurauksena räjäytin joulun kotiin. Joulukuusta en vielä laittanut, se odottaa toista lumisadetta.

Tänään vietän ansaittua vapaapäivää ja lounaaksi paljon vihreää teetä ja croissantti. Ikean Ryssby-teekannu oli pakko lähteä hakemaan, kun edellisellä kerralla jäi niin paljon mietityttämään.

Olinkin jo pitkän aikaa etsinyt uusia ideoita pikkutauluihini. Kävin kaikenmaailman nettikaupat läpi, muttei sopivan hintaista ja teemaista kuvaa löytynyt. Kunnes kävelin Vallilan joulukortti ständin eteen. Ja siinä se nyt on: talviaiheinen taulu, maksoi noin 3,5 euroa ja voi ensivuonna lähettää joulukortiksi, jos kyllästyy.

Aarikan tontut ovat myös päässeet jo esille. Kotona on paljon muutakin jouluista, mutta ehkä säästän teidät enimmältä jouluähkyltä.

Terminaattori puutarhassa

Ensimmäistä kesää omassa puutarhassa viettäneenä voin rehellisesti todeta, etten ole mikään viherpeukalo - ainakaan samanlainen kuin äitini! Osa kasveista ei nähnyt päivänvaloa lainkaan, osa näki liikaa vettä ja toiset liian vähän. No virheiden kauttahan sitä oppii, eikö niin?

Joitain asioita pistin kuitenkin muistiin seuraavien kesien varalta.

Petunia ei viihdy etupihan varjossa, lopetti kukkimisen kokonaan. Siirsin takapihalle ja kolmessa päivässä se oli taas täynnä kukkia. Isot petuniat viihtyvät kukkapenkissä hyvin. Älä enää osta niin paljon petunioita. Petuniat ovat kyllä ihan nättejä, mutta helvetillisiä hoitaa (=nyppiä). Ja sitä saa tehdä koko aika.

Etupihalla viihtyy hyvin verenpisara. Verenpisara kukkii vielä tälläkin hetkellä, ainoana jäljellä olevana kesäkukkana. Ostin keväällä riippuversion kukasta ja on kyllä ollut muutaman euron sijoituksen arvoinen.

Etupiha on muuten ihan kamala, tarvitsee siistimistä. Tähän olen jo pureutunut ja lopputulos on... no, kamala. Täytyy keväällä katsoa tarvitseeko koko etupiha tehdä uusiksi. Etupihallamme on varmasti 20-vuotias marjakuusi, jonka korkeus lähenteli kolmea metriä. Tai no ainakin kahta ja ylikin. Mielessäni oli ollut koko rotiskon kaivaminen ylös ja pari tuijaa tilalle. Päätin kuitenkin antaa puskalle vielä mahdollisuuden ja leikkasin sen. Haketin vielä oksat puskan juurelle suojaksi. Ja tältä se nyt näyttää. Huoh. Keväällä sitten lapio esiin? 

Valkoinen hortensia palaa auringossa. Kyllä, testattu. Ja loppukesän se oli tuijan takana varjossa piilossa.

Ei petunioita ja pelargoneja samaan ruukkuun. Petuniat peittävät pelargoniat kokonaan. Tämän kai voi jo laskea jonkinasteiseksi onnistumiseksi? Onnistuin kasvattamaan euron maksaneet pikkuiset petuniat 50cm korkeiksi. Harmi vaan, että pelargoneja ei sieltä sitten enää paljon näkynyt. Note to self: älä osta niin paljon petunioita.

Nurkassa oleva kukka on varjolilja. Siisti istutus sen ympäriltä. Puutarhan nurkassa on kiviröykkiö, josta viime keväänä törrötti metrin pituinen kuivunut kasvinosa. Palaan röykkiöön ensi keväänä.

Kaksi kesäkurpitsaa riittää, vievät paljon tilaa. Ei mulla sitten paljon muuta siinä sitten enää kasvanutkaan. Ensi kesänä voisin jopa laittaa kesäkurpitsat ruukkuihin, niin eivät olisi terrorisoimassa mun pillisipuleja, salaatteja ja muita. Pillisipulit mätänivät kesäkurpitsan lehtien alle, höh.

Siisti norjanangervot ja kaiva ylös ne pinkit pensaat. No, sen tein. Lopputulos ei ole imarteleva, mutta ehkä keväällä sitten? Pensaiden paikalle ajattelin laittaa istutusaltaan, johon istuttaisin gladioluksia ja freesioita (jotka tarjouksen uhrina ostin jo aikoja sitten).

Kasvipenkissä viihtyy vielä rucola. Siitä olen kyllä saanut hyvän sadon tänä vuonna. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan sitä! Kuvassa se on saanut rauhassa villiintyä, kun puutarhuri on ollut enimmäkseen sisällä kynttilänvalossa.

Iloinen yllätys on ollut alkukesän pettymys. Kehäkukkia kylvin ahkerasti koko kukkapenkkiin ja vasta elokuun alussa ne alkoivat kukkia. Mutta kukkivat vieläkin. Kelpaa.

Suunnitelmissa on tehdä vanhasta kukkapenkistä enemmänkin hyötykasvipenkki. Niinpä siirsin oreganot ja persiljat penkin reunaan. Penkissä on muutenkin myllätty niin paljon, että nähtäväksi jää, saadaanko ensi keväänä nähdä enää ihania pinkkejä tulppaaneja.

Tässä olisi vielä haketettavaa joksikin aamupäiväksi...

Pientä uutta kivaa

Morjensta pöytään. Syksy on nyt sitten virallisesti tullut ja puutarhassa vietetty aika on jäänyt aika minimiin ja elämä on siirtynyt takaisin sisälle. Joitain pieniä hankintoja on kotiin tietenkin tullut tehtyä! 

Keväällä ostin pienen kasvihuoneen taimien kasvatusta varten. Nyt kasvihuone on otettu uuteen käyttöön pienenä näyteikkunana! Sinne pääsi kesän viimeinen hortensian kukka ja oreganon oksa kynttilän lisäksi.

Eräänä syyskuisena viikonloppuna olin äitini kanssa sisustusostoksilla eräässä sisustustavaratalossa. Joululahjaostoksia tehtiin näin aikaisin, kun sanomalehdessä oli liikkeeseen alennuskuponki. Saimme siis siskoni kanssa samanlaiset päiväpeitot koteihimme! Tosin paketin saa avata vasta jouluna, höh. No, nimipäiväni kunniaksi äiti osti sitten melkein neljällä kympillä tyynyjä mulle! Tässä yksi, jota en vain voinut jättää kauppaan!

Ja koska olen tarjouksen uhri ostin mammuttimarkkinoilta aivan liian paljon pyykinpesuainetta, jotta sain ilmaiseksi yhden Iittalan Kivi tuikkukipon. Hyvää tuuria, että tuikkukippoja oli vain sinisiä ja jo omistamiani ruskeita. Lisäksi alennuksessa oli pitkään haaveilemani Kastehelmi tuikkukippo, johon muuten mahtuu iso tuikku erittäin kätevästi. Kyllä on taas tuikkukippoja!

Puutarhassa on tapahtunut paljon, mutta siitä voisin sitten kirjoitella joskus myöhemmin.

Sadonkorjuu ja ihanaa arkiruokaa

Elokuu on ollut raskas kuukausi. En tiedä johtuuko se kesän loppumisesta, jatkuvasta sateesta vai työstressistä. Liikunta on ollut olematonta (koko kesän kylläkin), ruoka sitä mitä sattuu ja unirytmi lomamoodissa. Noidankehä.

Työstressi tarjoaa hieman helpotusta ensi viikolla, kun olen vain kahtena päivänä töissä. Ehkäpä siitä innostuneena olen saanut energiaa taas puutarhanhoitoon ja kokkailuun. Liikunta on ollut ajatuksissa, mutta teoiksi asti ei ole mietteet vielä päätyneet.

Olen tarjousten uhri. Ruokakaupasta mukaan tarttui naanleipää ja eines-tikkamasalakastike. Niistä sai kyllä nopeasti tehtyä hyvää ruokaa. Naanleivän tuunasin vanhalla valkosipuligrillivoin jämillä, jolla voitelin leivät ennen uuniin laittamista. Pakkaus lupasi rapeaa, mutta koostumus muistutti enemmän pitaleipää. Oh well...

Viime perjantaina innostuin oikein todenteolla kokkailemaan. Tuloksena oli feta-jauhelihapullia, tomaattikastiketta ja pastaa, sekä fetasalaattia. Ja todella sotkuinen keittiö. Rajaus on ystävä tässäkin kuvassa.

Ennen yövuoroa innostuin vielä siivoamaan puutarhan vähän enemmän syyskuntoon. Kasvipenkistä saivat kyytiä lähes koko penkin vallanneet kesäkurpitsat. Jätin salaatit ja yrtit vielä kasvamaan. Kesäkurpitsasato oli hyvä - käsivarren kokoisia kurpitsoja tuli jokaisesta kolmesta kasvista ainakin yksi. Nauroinkin sisäisesti kaupan hevihyllyssä olleille luomu-kesäkurpitsoille, joilla oli pituutta juuri ja juuri 20 cm. Ensi kesänä olen kyllä viisaampi ja pistän kurpitsat ruukkuihin.

Chilisato on loistava! Kasveissa roikkuu vielä reilusti toistakymmentä chiliä ja loput ovat kulhossa kypsymässä. Ensi kesänä ehkä riittää vain viisi chilikasvia... Ilmat ovat kuitenkin sen verran viilenneet, että oli pakko kantaa osa chileistä sisälle kylppäriin kuivumaan ja lämmittelemään. Yritän talvettaa pari kasvia äitini verannalla.

Myös oreganoa ja persiljaa on tullut hyvin. Ongelmana nyt onkin se, että mihin tämän kaiken laittaa. Pitänee lahjoittaa ystäville ja tuttaville, koska omassa pakastimessa on jo kolme pussia persiljaa.

Syksyn osalta puutarhassa tarvitsee vielä leikata ja kaivaa ylös pari pensasta, sekä tuhota etupihan marjakuusi ja vaihtaa tilalle pari tuijaa. Marjakuusi leikattiin keväällä ja on jo siitä kasvanut ainakin puoli metriä. Ja on ruma kuin mikä.

 P.S. Sunnuntai aamuna päätin vielä pyöräyttää yövuoron päätteeksi sämpylöitä. Ai että oli makoisia!

Syksyn tunne ilmassa

Vaikka kuinka kaikki hokevat, ettei kesä ole vielä ohi, niin mielessäni ainakin on syksy jo kovaa vauhtia tulossa. Ilmatkin ovat viilentyneet ja kotia katsoo taas uusin silmin. Kovimpina hellepäivinä (tai viikkoina) en kestänyt ajatustakaan imurin kaivamisesta kaapista tai uusista sohvatyynyistä, mutta nyt kuumimpien kelien mentyä on alkanut siivouskin maittamaan, kummallista. 

Niinpä sitten rakkaan mieheni kanssa suuntasimme Ikeaan (taas). Syksyn pimeneviä iltoja ajatellen olin jo aikaisemmin ostanut olkkariin pöytävalaisimen, mutta isohkoon olkkariin se oli aivan liian pieni ja sininen.

Kuten vanhasta kuvasta näkyy, valaisin on aivan pikkuruinen muuten isojen esineiden keskellä. Tosin olkkarissa on muutenkin samaa sinistä sävyä, joten ehkäpä pikkuvalaisin joskus nähdään vielä olkkarinkin puolella. Sinistä väriä olkkariin tulee lähinnä teininä synttärilahjaksi mulle kerätyistä Iittalan Verna- ja Kartiosarjan astioista vitriinissä. Harkitsen niille sijoituspaikkaa senkin ovien takana.

Ikeasta tutkailin siis isoja valaisimia, joita ei ole myynnissä kuin muutama. Huomasin kuitenkin, että tee-se-itse meininki on toteutunut valaisintenkin kohdalla ja niinpä tein oman valaisimeni! Jalka taisi olla 15 euroa ja varjostin samoissa luvuissa myös. Eli koko valaisin kolmekymppiä. Viitsii vaihtaakin, jos joskus kyllästyy!

Pidän kovasti tästä valaisimesta. Saatavana oli myös valkoisia varjostimia (ja monen mallisia ja kuvioisia myös), mutta olen erittäin tyytyväinen beigeen. Ruskean sävyjä meillä ei sisustuksessa ole lainkaan, joten tämä on ehkä hyvä ja kaunis poikkeus sääntöön.

Tauluja en ole oikein vieläkään saanut seinille, joten ne saavat olla lipastojen päällä. H&M Homesta viimetalvena ostamani pienet kynttilät ovat edelleen mielestäni kauniit. Toisen kynttilän olen jo polttanut, eikä kippoa saanut enää kivannäköiseksi, joten taidan säästää tämän jäljelle jääneen yksilön kokonaan.

Tätä kuvaa otettaessa ei ole käytetty mustavalkoista filtteriä. Väri on paennut sohvalta. Reilu kaksi vuotta vanha sohva näyttää myös vanhemmalta kuin mitä se oikeasti on. Hyvä syy pistää taas yksi note to self: ei enää sohvaa Ikeasta.

Syksyn tulon huomaa myös päätään nostavasta kutomishuumasta. Olen innokas kutoja, lähinnä tumppuja ja villasukkia, mutta pienelle kummipojalle ajattelin yrittää villapaitaa pukinkonttiin.

Alla olevasta kuvasta saan kiittää kokonaan miestäni. Syksyn sävyjä tutkaillessani olin kyllä törmännyt petrolinsiniseen, mutta en aikonut sen väristä kaitaliinaa hankkia lainkaan, jos yhtään mitään sen väristä. Mieheni tipautti tämän ostoskärryyn ja voi, kuinka hyvältä se näyttääkään! Varvut ovat eiliseltä mustikkareissulta äidin kanssa. Varpujen lisäksi toimme metsästä kymmenen litraa mustikoita. Maljakoksi muuntautunut vanhanajan säilykepurkki on perintöä.

Eteinen

Olenkin luvannut kirjoittaa eteisen kokemasta muodonmuutoksesta. Eteisessämme ei siis ollut mitään muuta kuin pähkinän värinen penkki. Ei edes peiliä, vaikka mielestäni se on jokaisen naisen perusoikeus. Niinpä peili ja lipasto mielessäni suuntasimme erääseen ruotsalaisketjun sisustustavarataloon. Ja tältä se nyt näyttää.

Matto on omasta virkkuukoukusta. Kuvista on jäänyt pois kokovartalopeili, joka tervehtii ulko-ovesta tulijaa. Taulu on myös samasta lafkasta, maksoi vain kympin, enkä voinut vastustaa.

Kesä puutarhassa

Mökiltä on ihana tulla kotiin täydessä kukassa olevaan, tuoksuvaan puutarhaan.

Tämä gerbera on vanhempi kuin helmikuussa syntynyt kummipoikani. Kukan saimme hänen vanhemmiltaan tupaantuliaislahjaksi. Tämä on kasvin komas kukinta.

Äidiltä lahjaksi saamani amppelimansikka on tuottanut jo muutaman marjan sadon, josta suurin osa on mennyt lintujen maistiaisiksi.

Tomaatit olivat kaatuneet raakileiden painosta kotiin tullessani. Se on kokenut muutenkin kovia aikoja kesäkuun kylmyyden ja sateiden ja heinäkuun paahtavien helteiden ja laiskan kastelijan ansiosta. Hups.

Chilisatoa mieheni odottaa eniten. Paljon kukkia, muttei toistaiseksi ainuttakaan hedelmää.

Alkukesästä oli hyvä idea laittaa pelargonien kanssa pienet petuniat samaan purkkiin. Nyt petuniat ovat kasvaneet niin, ettei paljon pelargoneja näy...

Suureksi ihmetyksekseni olen saanut alkukesästä myös kovia kokeeen hortensian kukkimaan uudelleen. Kukat vaan palavat auringossa melko herkästi. Uutta paikkaa mietitään.

Välillä annoin armon käydä oikeudesta rikkaruohoja kitkiessä. Joistakin jättämistäni rikkaruohoista tulikin ihan siedettäviä kukkia!

Puutarhan nurkassa keväällä odottanut suuri talventörröttäjä paljastui varjoliljaksi.

Salaattisatoa on tullut runsaasti. Ja lisää on kylvetty. Yllä keräsalaattia ja alla roomansalaattia. Kesäkurpitsa vie tehokkaasti kasvutilaa, pöh.

Kesäkurpitsa kukkii! Toivottavasti pian saadaan grillata ihan omia kesäkurpitsoja.

Petunia on uusi suosikkikasvini. Sitä en onnistu tappamaan sitten millään.

Orvokki tekee kuolemaa. Vielä se jaksaa kuitenkin kukkia.

Nyt kun tätä postausta tein, huomasin, että monet tai melkein kaikki kasvini ovat kokeneet kovia jossain kohtaa. Ehkäpä aloittelijan mokia. Ensi vuonna sitten vähän paremmin?

Pihasuunnittelu etupihan (no joo ja myös takapihankin) osalta on kovassa vauhdissa. Ideoita on vaikka millä mitalla ja toteuttamishalua, paitsi miehelläni.