perjantai 27. toukokuuta 2016

Pihalla nyt



Kesä on saapunut! Varmana merkkinä siitä on kukkiva syreenipensas. Puutarhassa vallitsee ihana tuoksu ja monta valoisaa ja lämmintä alkukesän iltaa on tullut istuskeltua terassilla. Uusia puutarhakalusteita emme sitten löytäneet, joten siirretään asia suosiolla syksymmälle. Mieheltä pyytämäni säilytyslaatikkokin siirtyy varmaankin syksyyn - suunnittelu on kuulemma kovassa vauhdissa, mutta insinööreillähän tuo on projektin tärkein vaihe.



Kasvipenkissä kesäkurpitsat kukkivat ahkerasti, sipuli on taimettunut hienosti ja rucolaa ja porkkanaa nousee maasta hiljalleen. Ruukkuihin istuttamani keräsalaatit ja pillisipulit ovat nousseet. Siemenestä laitetut timjami ja rakuuna kasvavat hiljalleen. Kaikki taimet ovat olleet ulkona jo kuukauden, eikä aurinko ole niitä kärventänyt. Basilikaakin istutin, mutta sille kävi "perinteiset", eli basilikaa ei nähdä tänäkään vuonna pihalla.

Perennapenkki kärsi melkoisista tuhoista talven aikana. Uutena olen istuttanut verikurjenpolvea ja hopeahärkkiä. Lisäksi heittelin pioniunikon siemeniä aikaisin keväällä ja kasvustosta päätellen saamme tänä kesänä nauttia kukista. Lisäksi istutin vielä alelaarista löytämiäni kukkasipuleja.



Varjoistutuksesta kuoli japaninsara, sen tilalle ostin uuden kuunliljan. Pieni yllätys tosin oli maasta puskeva uudenlainen kukka. Vuorenkilpihän se siinä. Ja juuri kun pääsin huokaisemaan, että onneksi meidän pihallamme ei ole sitä. Melko huonovointiselta tuo näyttää, jollei leviäisi.



Toinen yllätys oli eräänä sunnuntaina, kun kotiin tultuani huomasin naapurin leikanneen norjanangervoaidan tyvestä poikki. Fiksuna ihmisenä hän jätti kuitenkin meidän puolen leikkaamatta. Lievästi sanottuna verenpaine vähän nousi. En ole vielä päättänyt, mitä aion tehdä aidalle ja naapurille. 


Piha kaipaa kipeästi siistimistä, nimittäin siitepölyaika on pahimmillaan ja rikkaruohot rehottavat. Kitkemisen jälkeen niitä pitäisi kuivattaa ennen kompostiin viemistä, ne kun leviävät pienestäkin juurenpalasesta. Siispä tästä pihahommiin!

torstai 19. toukokuuta 2016

Valmista tuli!



Nimittäin etupihan suhteen. Eihän siihen loppujen lopuksi tarvittu kuin vähän suunnittelua, muutama kilometri autolla, melko paljon fyysistä työtä ja vähän miehen apua. Lopputulos on ihana - lähetin miehelle kuvan töihin ja hän sanoi vilkuilevansa sitä vähän väliä, niin hieno tuli. Kuvat puhukoon puolestaan.











Ja kaiken kruunaa Japaninakileijassa oleva nuppu! Kesä alkaa!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Taas etupihalla


Kylläpä tuosta etupihasta on tullut oikein murheenkryyni. Aikaisemminhan siinä oli The Marjakuusi, joka jostain kumman syystä oli päässyt kasvamaan rumaksi. Viime kesänä tehtiin etupihalle muutos - marjakuusi kaivettiin ylös (en voi suositella kenellekkään) ja tilalle kärrättiin tuijia, kuunliljoja, särkynytsydän, japaninatsaleaa, varjoyrttiä, pikkutalviota ja joku onneton maahumalakin. Kävi niinsanotut "perinteiset" eli aivan liikaa erilaisia kasveja. No, onneksi talvi oli ankara ja korjasi pikkutalviot ja maahumalan mennessään. Tältä näytti ennen talvea:



Tyytymättömyys etupihaan nosti taas päätään ja jotain tuolle nyt jo sammaloituneelle läntille on tehtävä!





Tuijat saavat jäädä niille sijoilleen. Perennat kaivetaan ylös ja maata otetaan rutkasti pois. Koko etupihan alueelle (eli noin 10 neliötä) verhoillaan suodatinkankaalla ja tuijien lomaan nostetaan muutamia isompia kiviä. Suodatinkankaaseen tehdään reiät kasveille ja ne istutetaan ryhmiin kivien lomaan. Koko homma viimeistellään tummalla koristekatteella, jonka pitäisi pitää rikkaruohot ja sammaleet kurissa. Ja toimia kivasti vihreän ja valkoisen kanssa. Lisäksi etupihan reunoille laitetaan enemmän pyöreitä kiviä rajausta ryhdittämään.


Kirjoittelen muutoksesta lisää, kun se on valmis. Nyt aletaan hommiin!

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sadepäivä


No onpas ollut viikonloppu! Jotenkin parin aurinkoisen viikon jälkeen olin unohtanut, että voi sataakin. Nyt on saatu saavista kaataen ja hyvänä puolena on ainakin se, ettei kasveja tarvitse olla koko ajan kastelemassa. Eilen oli taloyhtiön talkoot perinteisessä säässä. Kun tänään sama meno jatkui, oli täydellinen päivä siivoukselle. Nyt siistissä kodissa kohti uutta viikkoa!


maanantai 9. toukokuuta 2016

Hyvästi, keltainen tuoli!


Muistattekos keltaisen tuolin, jonka bongasin siskon passinhakureissulta? Keltainenhan nyt ei ihan sinällään meidän kotiin eikä mun mieleeni mitenkään istu, joten maalaustuomion saivat molemmat. Tosin myönnettäköön, että vielä viikko sitten mietin, jätettäisiinkö se toinen sittenkin keltaiseksi!



Homma alkoi maalarin pesulla ja hiomisella. Näin vinkkinä tulevaisuuden projekteja varten voin neuvoa hiomaan jossain muualla kuin terasilla. On nimittäin keltainen terassi. Ensin hiottiin vähän karheammalla ja sitten hienommalla hiekkapaperilla. Pohjamaalia oli jäänyt eteisen kaappien maalaamisesta yli ja sillä saikin hyvän mattapohjan pintamaalia varten.




Väripohdintoja käytiin valkoisen, harmaan ja mustan välillä. Vielä maalia ostaessani puijasin miestä, että otan nyt tätä keltaista. Mustathan niistä tuli ja sopivat ruokapöydän ympärille täydellisesti! Enpä olisi koskaan uskonut olevani pinnatuoli-ihmisiä, mutta elämä pääsee aina välillä yllättämään. Ja kaiken kukkuraksi elämää nähnyt lapsuuteni ruokapöytäkin on alkanut miellyttää silmää niin, ettei se ole menossa mihinkään.



perjantai 6. toukokuuta 2016

Kevät puutarhassa



Kevät tai ehkä jopa jo kesä on saapunut! Pihalla on suurimmaksi osaksi kaikki kunnossa, eikä suurempia huoltotöitä ole tarvinnut. Puutarhamyymälään lähdin äitienpäivälahjoja metsästämään, enkä tietenkään poistunut ostamatta mitään itselleni.


Vanha kukkapenkkihän on vähän niin kuin hautausmaa ja hieman unohduksissa. Viime kesänä yritin saada eloa istuttamalla kaksi malvaa ja kasan syyssipuleita. Ongelmana vain on se, että joku ryökäle kävi syömässä sipulit maasta ja tulppaanin lehdetkin oli popsittu eräs sunnuntai. Pallohortensia pääsi vanhan kukkamaan varjoisampaan osaan, jota en ole jaksanut edes kalkita. Hyvä niin, koska kyseinen tyyppihän viihtyy happamassa maassa puolivarjossa. Pitäisi siis onnistua!



Toiset tulokkaat ovat kaksi syysleimua. Perennapenkki kukki kauniisti keskikesällä ja syksymmällä sitten ei niin kauniisti. Leimujen pitäisi kukkia koko kesä vaaleanpunaisin kukkasin. Sinne pääsivät pionien ja neilikoiden joukkoon.


Muuten puutarhaan kuuluu kohtalaisen hyvää. Taimet ovat hyvissä voimissa. Ruusuissa on silmut, pionit ovat jo melko suuret, idänunikkokin on tehnyt lehtiä. Yrtit ovat elossa, muuta elämää vanhassa kukkapenkissä ei ole nähtävissä. Varjoistutuksen japaninsara on varmaankin kuollut, mutta onneksi kuunliljat puskevat maasta. Etupihalla japaninakileijat ja särkynytsydän ovat tehneet hyvin lehteä. Kuunliljoista ei ole vielä tietoa ja pikkutalviot ovat ruskeita. Eli joitain onnistumisia ja joitain tappioita. Ei voi mitään.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Kauneimmat amppelit

Kuva: Etsy

Amppelit ovat tulleet takaisin kovalla rytinällä. Syksyllä amppelinhimo oli jo niin kova, että kävin epätoivoissani läpi äitini simpukankuoriamppelitkin. No, päädyin kuitenkin ostamaan naruamppelin (onneksi). Keräsin tähän pienen kollaasin mielestäni kauneimpia amppeleita.


Kuva: Ellos Home
Kuva: Ellos Home


Kuva: Bloomingville
Kuva: Bloomingville

Saatavilla on perinteisten naruamppelien lisäksi moderneja nahasta tai keramiikasta tehtyjä amppeleita. Amppelin ei onneksi nykyään tarvitse näyttää mummolta saadulta perinnöltä.

Kuva: Ikea

Kuva: Granit

Amppeleita voi tehdä myös itse. Ohjeita löytyy netistä helpostikin, eikä amppelin vääntäminen niin vaikeaa ole. Ja mikä loistava tapa hävittää yli jääneet trikookuteet.


Kuva: Etsy