Polttarivinkkejä ja taimien elämää

Kiirettä on pitänyt. Viime viikonloppuna järjestimme ystävälleni polttarit ja niistä johtuvasta stressistä ja kiireestä johtuen en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Tänään ajattelin jakaa muutaman vinkin polttareiden järjestäjille.

1. Jos vaan suinkin pystyt luistamaan tehtävästä, luista.

Vaikka ajatus polttareiden järjestämisestä olisi mukavaa, tyttöjenkeskistä suunnittelua ja kokoontumista, sitä se ei todellisuudessa ole. Ensin täytyy suuremmista linjoista kiistellä kaasoparin kanssa ja sen jälkeen lopun polttariporukan kanssa. Heti aluksi joku vetää herneen nenään. Loistavaa.

2. Saa budjetti näyttämään pieneltä.

Rahasta tulee napinaa takuuvarmasti. Siksi budjettiin kannattaa laskea vain morsiamen ruuat ja juomat, sekä yhteiset aktiviteetit.

3. "Eikö polttareita ole tarkoitus suunnitella yhdessä?"

Heti aluksi joku suuttuu siitä, että kaasot päättävät yhdessä etsiä mökin. Ja sitten ollaan niin pitkävihaisia, että mitään ohjelmaideoita on turha odottaa jatkossa ja polttaripäivänäkin ollaan vielä naama norsunvitulla, kun on niin huonoa tekemistä ja kaikki on huonosti toteutettu.

4. Ajattele morsianta - koko ajan.

Polttarivieraat haluaisivat kokeilla benjihyppyä, vaikka morsian pelkää kuollakseen korkeita paikkoja. Haloo! Nämä ovat morsiamen polttarit, eikä hän varmasti halua pelätä polttaripäivänään. Jos hän olisi halunnut kokeilla benjihyppyä, hän olisi tehnyt sen jo.

Joopa joo, sellaiset polttarit. Morsian ainakin vaikutti nauttivan ainakin osasta päivästään, joten se on pääasia. Ihmetyttää vain osan vieraiden lapsellinen käytös. Tämä viikko onkin mennyt palautumisessa. Puutarhastakin olen ehtinyt napsimaan muutamia kuvia.

Kukkapenkistä huomasin puskevan tulppaaneja jo kauan sitten. Tällä viikolla ne ovat kukkineet todella makeanpinkein kukkasin, ihanaa!

Nurmikon ovat vallanneet Idänsinililjat, tässä alba-versiota, mutta sinisiäkin löytyy.

Vappuna meillä ulkoiltiin! Suurin vapun draama olikin se, kun unohdin taimet ulos melko pitkäksi aikaa ja pelkäsin basilikan kuolleen. Mutta siinäpä se kuitenkin virkosi. Tänään koulin chilit ja basilikat lopullisiin ruukkuihin. Chilit siinä auringossa ollessaan vähän nuupahtivat, mutta nyt jo näyttävät taas varsin eläviltä. Ruukuista kiitos äidille, joka oli säästänyt kymmenen vuotta sitten istutetun pensasaidan ruukut. Olohuone täyttyy pikkuhiljaa...