Syksyn tunne ilmassa

Vaikka kuinka kaikki hokevat, ettei kesä ole vielä ohi, niin mielessäni ainakin on syksy jo kovaa vauhtia tulossa. Ilmatkin ovat viilentyneet ja kotia katsoo taas uusin silmin. Kovimpina hellepäivinä (tai viikkoina) en kestänyt ajatustakaan imurin kaivamisesta kaapista tai uusista sohvatyynyistä, mutta nyt kuumimpien kelien mentyä on alkanut siivouskin maittamaan, kummallista. 

Niinpä sitten rakkaan mieheni kanssa suuntasimme Ikeaan (taas). Syksyn pimeneviä iltoja ajatellen olin jo aikaisemmin ostanut olkkariin pöytävalaisimen, mutta isohkoon olkkariin se oli aivan liian pieni ja sininen.

Kuten vanhasta kuvasta näkyy, valaisin on aivan pikkuruinen muuten isojen esineiden keskellä. Tosin olkkarissa on muutenkin samaa sinistä sävyä, joten ehkäpä pikkuvalaisin joskus nähdään vielä olkkarinkin puolella. Sinistä väriä olkkariin tulee lähinnä teininä synttärilahjaksi mulle kerätyistä Iittalan Verna- ja Kartiosarjan astioista vitriinissä. Harkitsen niille sijoituspaikkaa senkin ovien takana.

Ikeasta tutkailin siis isoja valaisimia, joita ei ole myynnissä kuin muutama. Huomasin kuitenkin, että tee-se-itse meininki on toteutunut valaisintenkin kohdalla ja niinpä tein oman valaisimeni! Jalka taisi olla 15 euroa ja varjostin samoissa luvuissa myös. Eli koko valaisin kolmekymppiä. Viitsii vaihtaakin, jos joskus kyllästyy!

Pidän kovasti tästä valaisimesta. Saatavana oli myös valkoisia varjostimia (ja monen mallisia ja kuvioisia myös), mutta olen erittäin tyytyväinen beigeen. Ruskean sävyjä meillä ei sisustuksessa ole lainkaan, joten tämä on ehkä hyvä ja kaunis poikkeus sääntöön.

Tauluja en ole oikein vieläkään saanut seinille, joten ne saavat olla lipastojen päällä. H&M Homesta viimetalvena ostamani pienet kynttilät ovat edelleen mielestäni kauniit. Toisen kynttilän olen jo polttanut, eikä kippoa saanut enää kivannäköiseksi, joten taidan säästää tämän jäljelle jääneen yksilön kokonaan.

Tätä kuvaa otettaessa ei ole käytetty mustavalkoista filtteriä. Väri on paennut sohvalta. Reilu kaksi vuotta vanha sohva näyttää myös vanhemmalta kuin mitä se oikeasti on. Hyvä syy pistää taas yksi note to self: ei enää sohvaa Ikeasta.

Syksyn tulon huomaa myös päätään nostavasta kutomishuumasta. Olen innokas kutoja, lähinnä tumppuja ja villasukkia, mutta pienelle kummipojalle ajattelin yrittää villapaitaa pukinkonttiin.

Alla olevasta kuvasta saan kiittää kokonaan miestäni. Syksyn sävyjä tutkaillessani olin kyllä törmännyt petrolinsiniseen, mutta en aikonut sen väristä kaitaliinaa hankkia lainkaan, jos yhtään mitään sen väristä. Mieheni tipautti tämän ostoskärryyn ja voi, kuinka hyvältä se näyttääkään! Varvut ovat eiliseltä mustikkareissulta äidin kanssa. Varpujen lisäksi toimme metsästä kymmenen litraa mustikoita. Maljakoksi muuntautunut vanhanajan säilykepurkki on perintöä.