Terminaattori puutarhassa

Ensimmäistä kesää omassa puutarhassa viettäneenä voin rehellisesti todeta, etten ole mikään viherpeukalo - ainakaan samanlainen kuin äitini! Osa kasveista ei nähnyt päivänvaloa lainkaan, osa näki liikaa vettä ja toiset liian vähän. No virheiden kauttahan sitä oppii, eikö niin?

Joitain asioita pistin kuitenkin muistiin seuraavien kesien varalta.

Petunia ei viihdy etupihan varjossa, lopetti kukkimisen kokonaan. Siirsin takapihalle ja kolmessa päivässä se oli taas täynnä kukkia. Isot petuniat viihtyvät kukkapenkissä hyvin. Älä enää osta niin paljon petunioita. Petuniat ovat kyllä ihan nättejä, mutta helvetillisiä hoitaa (=nyppiä). Ja sitä saa tehdä koko aika.

Etupihalla viihtyy hyvin verenpisara. Verenpisara kukkii vielä tälläkin hetkellä, ainoana jäljellä olevana kesäkukkana. Ostin keväällä riippuversion kukasta ja on kyllä ollut muutaman euron sijoituksen arvoinen.

Etupiha on muuten ihan kamala, tarvitsee siistimistä. Tähän olen jo pureutunut ja lopputulos on... no, kamala. Täytyy keväällä katsoa tarvitseeko koko etupiha tehdä uusiksi. Etupihallamme on varmasti 20-vuotias marjakuusi, jonka korkeus lähenteli kolmea metriä. Tai no ainakin kahta ja ylikin. Mielessäni oli ollut koko rotiskon kaivaminen ylös ja pari tuijaa tilalle. Päätin kuitenkin antaa puskalle vielä mahdollisuuden ja leikkasin sen. Haketin vielä oksat puskan juurelle suojaksi. Ja tältä se nyt näyttää. Huoh. Keväällä sitten lapio esiin? 

Valkoinen hortensia palaa auringossa. Kyllä, testattu. Ja loppukesän se oli tuijan takana varjossa piilossa.

Ei petunioita ja pelargoneja samaan ruukkuun. Petuniat peittävät pelargoniat kokonaan. Tämän kai voi jo laskea jonkinasteiseksi onnistumiseksi? Onnistuin kasvattamaan euron maksaneet pikkuiset petuniat 50cm korkeiksi. Harmi vaan, että pelargoneja ei sieltä sitten enää paljon näkynyt. Note to self: älä osta niin paljon petunioita.

Nurkassa oleva kukka on varjolilja. Siisti istutus sen ympäriltä. Puutarhan nurkassa on kiviröykkiö, josta viime keväänä törrötti metrin pituinen kuivunut kasvinosa. Palaan röykkiöön ensi keväänä.

Kaksi kesäkurpitsaa riittää, vievät paljon tilaa. Ei mulla sitten paljon muuta siinä sitten enää kasvanutkaan. Ensi kesänä voisin jopa laittaa kesäkurpitsat ruukkuihin, niin eivät olisi terrorisoimassa mun pillisipuleja, salaatteja ja muita. Pillisipulit mätänivät kesäkurpitsan lehtien alle, höh.

Siisti norjanangervot ja kaiva ylös ne pinkit pensaat. No, sen tein. Lopputulos ei ole imarteleva, mutta ehkä keväällä sitten? Pensaiden paikalle ajattelin laittaa istutusaltaan, johon istuttaisin gladioluksia ja freesioita (jotka tarjouksen uhrina ostin jo aikoja sitten).

Kasvipenkissä viihtyy vielä rucola. Siitä olen kyllä saanut hyvän sadon tänä vuonna. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan sitä! Kuvassa se on saanut rauhassa villiintyä, kun puutarhuri on ollut enimmäkseen sisällä kynttilänvalossa.

Iloinen yllätys on ollut alkukesän pettymys. Kehäkukkia kylvin ahkerasti koko kukkapenkkiin ja vasta elokuun alussa ne alkoivat kukkia. Mutta kukkivat vieläkin. Kelpaa.

Suunnitelmissa on tehdä vanhasta kukkapenkistä enemmänkin hyötykasvipenkki. Niinpä siirsin oreganot ja persiljat penkin reunaan. Penkissä on muutenkin myllätty niin paljon, että nähtäväksi jää, saadaanko ensi keväänä nähdä enää ihania pinkkejä tulppaaneja.

Tässä olisi vielä haketettavaa joksikin aamupäiväksi...