Ekan kesälomaviikon puuhailuja

Aijai, kyllä kelpaa bloggailla terassilla aurinkovarjon alla! Ensimmäinen lomaviikko on mennyt nopeasti, mutta ollaan saatu hurjasti aikaan! Eilen kiersimme läheisen järven kävellen säästä riippumatta. Kyllä maistui jäätelö reissun päätteeksi!

Puolet matkasta järven ympäri oli luontopolkua, sieltä löytyi myös lintutorni. Pakkohan sinne oli kiivetä ja maisemat olivat kyllä sen arvoiset. Ojassa näimme vesirotan/majavan kuljettavan kaislanpaloja pesänsä rakentamiseksi. Suolla oli joutsenia ja ankkoja (jätin silmälasit kotiin) ja kaikki tämä on vain seitsemän kilometrin päässä Turun keskustasta!

Suurin osa luontopolusta oli tälläistä metsätietä, mutta välillä kiipeiltiin kallioilla aivan järven rannassa, välillä kuljettiin yleisiä teitä.

Maanantaina mieheni pesi molempien polkupyörät uudella kasteluletkulla, joka oikeastaan ostettiin puutarhan kastelua varten. Eihän se homma ihan nappiin mennyt, tarvikesarjasta ei mikään osa käynyt pesukoneen hanaan, vaan rautakaupasta piti hakea uusi osa. Nyt toimii!

Tiistaina maalasimme reippaina heti aamusta takapihan aidat. Hienot tuli. Puutarhassa kaikki on täydessä kukassa, nyt vihdoin se pionikin on auennut! Ja onhan se aivan ihana. Täytyy ostaa lisää pioneja perennapenkin tyhjiin osiin.

Ostin viime kesänä kolme päivänliljaa kympillä eräästä supermarketista ja tökkäsin ne vanhaan kukkamaahan. Sieltä ne kaikki ovat nyt nousseet ja eilen aukesi ensimmäinen kukka.

Tarhakellukka

Siemenestä kasvattamani lobeliat.

Hyötykasvitkin voivat hyvin. Salaattipedistä on jo paljon syötykin, tomaatissa on useampi raakile ja kesäkurpitsakin kukkii, tosin vain yksi ja siitäkin on yksi kukka jo tipahtanut. Saa nähdä saadaanko omia kesäkurpitsoja tänä vuonna ollenkaan.

Ryhmäruusu

Ihana, herkkä pioni puhkesi eilen kunnolla kukkaan, alimmainen kuva on tänään otettu. Pienen googlettelun jälkeen luulen, että kyseessä on Madame Furtado -lajike.

Eilen illalla tulivat siskoni ja hänen miehensä grillailemaan, eikä mitään tarjottavaa kahvin kanssa! Joululeipomisista jäi yli siirappia, joten päätin tehdä wilhelmiina-keksejä.

Wilhelmiinat

200 g siirappia

2 dl sokeria

2 rkl siirappia

1 keltuainen

5 dl vehnäjauhoja

1 rkl vaniliinisokeria

2 tl ruokasoodaa

Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja siirappi, lisää sitten keltuainen. Sekoita vaniliinisokeri ja ruokasooda venhäjauhoihin ja lisää jauhoseos joukkoon. Pyöräytä vatkaimella murumaiseksi seokseksi. Tee taikinasta tankoja (helvetin hankalaa, kun murumainen taikina lohkeilee koko aika) ja nosta ne leivinpaperille. Jätä reilusti tilaa tankojen väliin, koska ne leviävät uunissa. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Leikkaa tangot lämpiminä n. 3,5 cm paloiksi ja anna kunnolla jäähtyä pellillä (jos maltat).

Onneksi vieraamme eivät olleet ronkelia sorttia, vaikka pipareista nyt ei ihan täydellisiä tullutkaan. Ei se näkö, vaan se maku!