Homma alkoi maalarin pesulla ja hiomisella. Näin vinkkinä tulevaisuuden projekteja varten voin neuvoa hiomaan jossain muualla kuin terasilla. On nimittäin keltainen terassi. Ensin hiottiin vähän karheammalla ja sitten hienommalla hiekkapaperilla. Pohjamaalia oli jäänyt eteisen kaappien maalaamisesta yli ja sillä saikin hyvän mattapohjan pintamaalia varten.
Väripohdintoja käytiin valkoisen, harmaan ja mustan välillä. Vielä maalia ostaessani puijasin miestä, että otan nyt tätä keltaista. Mustathan niistä tuli ja sopivat ruokapöydän ympärille täydellisesti! Enpä olisi koskaan uskonut olevani pinnatuoli-ihmisiä, mutta elämä pääsee aina välillä yllättämään. Ja kaiken kukkuraksi elämää nähnyt lapsuuteni ruokapöytäkin on alkanut miellyttää silmää niin, ettei se ole menossa mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti