Kevät tai ehkä jopa jo kesä on saapunut! Pihalla on suurimmaksi osaksi kaikki kunnossa, eikä suurempia huoltotöitä ole tarvinnut. Puutarhamyymälään lähdin äitienpäivälahjoja metsästämään, enkä tietenkään poistunut ostamatta mitään itselleni.
Vanha kukkapenkkihän on vähän niin kuin hautausmaa ja hieman unohduksissa. Viime kesänä yritin saada eloa istuttamalla kaksi malvaa ja kasan syyssipuleita. Ongelmana vain on se, että joku ryökäle kävi syömässä sipulit maasta ja tulppaanin lehdetkin oli popsittu eräs sunnuntai. Pallohortensia pääsi vanhan kukkamaan varjoisampaan osaan, jota en ole jaksanut edes kalkita. Hyvä niin, koska kyseinen tyyppihän viihtyy happamassa maassa puolivarjossa. Pitäisi siis onnistua!
Toiset tulokkaat ovat kaksi syysleimua. Perennapenkki kukki kauniisti keskikesällä ja syksymmällä sitten ei niin kauniisti. Leimujen pitäisi kukkia koko kesä vaaleanpunaisin kukkasin. Sinne pääsivät pionien ja neilikoiden joukkoon.
Muuten puutarhaan kuuluu kohtalaisen hyvää. Taimet ovat hyvissä voimissa. Ruusuissa on silmut, pionit ovat jo melko suuret, idänunikkokin on tehnyt lehtiä. Yrtit ovat elossa, muuta elämää vanhassa kukkapenkissä ei ole nähtävissä. Varjoistutuksen japaninsara on varmaankin kuollut, mutta onneksi kuunliljat puskevat maasta. Etupihalla japaninakileijat ja särkynytsydän ovat tehneet hyvin lehteä. Kuunliljoista ei ole vielä tietoa ja pikkutalviot ovat ruskeita. Eli joitain onnistumisia ja joitain tappioita. Ei voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti