Kesä on saapunut! Varmana merkkinä siitä on kukkiva syreenipensas. Puutarhassa vallitsee ihana tuoksu ja monta valoisaa ja lämmintä alkukesän iltaa on tullut istuskeltua terassilla. Uusia puutarhakalusteita emme sitten löytäneet, joten siirretään asia suosiolla syksymmälle. Mieheltä pyytämäni säilytyslaatikkokin siirtyy varmaankin syksyyn - suunnittelu on kuulemma kovassa vauhdissa, mutta insinööreillähän tuo on projektin tärkein vaihe.
Kasvipenkissä kesäkurpitsat kukkivat ahkerasti, sipuli on taimettunut hienosti ja rucolaa ja porkkanaa nousee maasta hiljalleen. Ruukkuihin istuttamani keräsalaatit ja pillisipulit ovat nousseet. Siemenestä laitetut timjami ja rakuuna kasvavat hiljalleen. Kaikki taimet ovat olleet ulkona jo kuukauden, eikä aurinko ole niitä kärventänyt. Basilikaakin istutin, mutta sille kävi "perinteiset", eli basilikaa ei nähdä tänäkään vuonna pihalla.
Perennapenkki kärsi melkoisista tuhoista talven aikana. Uutena olen istuttanut verikurjenpolvea ja hopeahärkkiä. Lisäksi heittelin pioniunikon siemeniä aikaisin keväällä ja kasvustosta päätellen saamme tänä kesänä nauttia kukista. Lisäksi istutin vielä alelaarista löytämiäni kukkasipuleja.
Varjoistutuksesta kuoli japaninsara, sen tilalle ostin uuden kuunliljan. Pieni yllätys tosin oli maasta puskeva uudenlainen kukka. Vuorenkilpihän se siinä. Ja juuri kun pääsin huokaisemaan, että onneksi meidän pihallamme ei ole sitä. Melko huonovointiselta tuo näyttää, jollei leviäisi.
Toinen yllätys oli eräänä sunnuntaina, kun kotiin tultuani huomasin naapurin leikanneen norjanangervoaidan tyvestä poikki. Fiksuna ihmisenä hän jätti kuitenkin meidän puolen leikkaamatta. Lievästi sanottuna verenpaine vähän nousi. En ole vielä päättänyt, mitä aion tehdä aidalle ja naapurille.
Piha kaipaa kipeästi siistimistä, nimittäin siitepölyaika on pahimmillaan ja rikkaruohot rehottavat. Kitkemisen jälkeen niitä pitäisi kuivattaa ennen kompostiin viemistä, ne kun leviävät pienestäkin juurenpalasesta. Siispä tästä pihahommiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti