Puutarha gone mad

Vaikka tunnelma kodissa ja pihalla on jo nyt muuttunut selkeästi syksyisempään, ovat perennat vielä täydessä vauhdissa. Alkukesästä pistin postausta takapihan perennoista ja sen voi käydä lukemassa täältä. No minkä näköisiä niistä perennoista sitten tuli?

Mustasilmäsusannat päättivät sitten kuitenkin elää ja alkaa kukkia. Ensi vuonna näitä voisi laittaa ruukkuun, sillä niiden paikalle perennapenkkiin on jo suunnitteilla pioneja. Pioniaika oli kaunis ja lyhyt kuin joutsenlaulu ja melko nopeasti leikkasin kuituneet kukat pois. Kasvit tuntuvat olevan vähän sekaisin, idänunikon pitäisi kukkia keväällä, mutta nyt siinä on useampi nuppu.

Kiitollisia kasvatettavia ovat olleet tarhakellukat ja kaukasiantörmäkukka. Pitää varmaankin ensi vuonna laittaa näille kavereille tuet - varret ovat aika pitkät ja kukkaa pukkaa näkyviin vähän mistä sattuu. Kaukasiantörmäkukka on kyllä ihanan herkkä. Harjaneilikka ei ole kukkinut lainkaan.

Myskimalvaa laitoin kahtena värinä aivan perennapenkin etuosaan, kasvin piti jäädä alle puolimetriseksi. Ja kukkiakin piti tulla keväällä jo ja kesällä vain vähän. Onkohan viivästyneet helteet tämän kaiken takana?

Itse siemenestä kylvetyt lobeliat ovat kehittyneet valtaviksi pensaiksi. Eipä olisi alkukesän jälkeen uskonut. Ensi vuonna näitäkin voisi laittaa ruukkuihin.

Ryhmäruusu on kukkinut koko kesän ajan runsaasti suurin kukkasin. Tämä oli pionin kanssa tämän vuoden paras heräteostos. Kertaalleen lannoitin juhannuksen aikoihin ruusulannoitteella.

Ensivuonna riittää kyllä puolet vähemmän kesäkukkia.