Esittelyssä perennapenkin kukat

Aurinkoinen osa viikonlopusta vierähti vanhempieni mökillä ja kotiin tultiin sunnuntaina luonnon kastelemaan puutarhaan. Tänään olikin iloinen yllätys, kun huomasin miten paljon pari aurinkoista päivää sai aikaan! Tosin sääennusteiden perusteella jatkossa ei kannata odotella yhtä huimaavaa kehitystä...

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan perennapenkkiin valitsemistani kasveista ja kuvan miltä se näyttää ja miltä sen pitäisi näyttää. Kaikki kasvit käyvät aurinkoiselle paikalle, jopa paahteeseen. Penkin nurkassa kasvaa tuoksuköynnöskuusama, jonka leikkasin syksyllä kokonaan alas. Nyt näyttäisi siltä, että kasvin voi huoletta leikata alas parin-kolmen vuoden välein, nimittäin uutta versoa tunkee vanhan rungon jokaisesta mahdollisesta kohdasta.

Papaver Orientale, Idänunikko

Tuoksuköynnöskuusaman viereen, perennapenkin takaosaan valitsin idänunikoita. Toisen ostin vähän jälkikäteen. Olen hyvin kateellinen naapurin idänunikoista, niissä on suuret ja hehkuvan punaiset kukat, kun taas minulla on... No, tälläiset kaverukset. Idänunikon pitäisi kasvaa metrin korkuiseksi ja kukkia kesäkuusta elokuuhun. Se ei tarvitse runsasta kastelua (täytyy pistää korvan taakse) ja lannoitettakin kohtuullisesti.

Kuva

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          

Rosa 'Bonica', ryhmäruusu

Halusin puutarhaan ehdottomasti ruusun. Ruusun istutin penkin etureunaan, aurinkoisimmalle paikalle, sillä monet ruusut tarvitsevat päivittäin aurinkoa jopa seitsemän tuntia. Tämän puskan pitäisi kasvaa 80 senttimetrin korkeuteen ja se kukkii heinäkuusta syyskuuhun. Se tarvitsee kohtuullisesti vettä ja lannoitetta. Ruusuille suositellaan omaa ruusumultaa ja -lannoitetta, mutta en pihinä ihmisenä sellaiseen lannoitteeseen uskonut, vaan ruusunen sai juurilleen ehtaa kananlantaa. Ruusumultaa kyllä ostin säkin ja siitä tein special-seoksen kaupan ohjeen mukaan.

Ruusun istuttaminen ei muuten ole ihan piece of cake. Kuopan pitää olla tarpeeksi syvä ja leveä ja multa pitää olla 1/3 sitä ja 2/3 tätä ja kastelua tehdään silloin ja ruusu lykätään tietyn matkan päähän maanpinnasta.

Kuva

Geum chiloense, 'Mrs. Bradshaw', Tarhakellukka

Tämän perennan valitsin kyllä ihan vaan nimen perusteella, täytyyhän jokaisessa puutarhassa olla Carrie. Toinen kriteeri oli punaiset kukat, jotka mahdollisesti sointuvat vieressä olevien idänunikkojen kanssa hyvin yhteen. Saa nähdä. Tämä kukka on lyhyt kuin kaimansakin, pituutta kertyy vain puoli metriä ja kukista nautitaan kesäkuusta elokuuhun. Vettä ja lannoitteita tarvitaan kohtuullisesti.

                                                         

Kuva

Kiinanpioni

Pioni oli must have -listalla. Vaikka pioniajaksi kutsutaan toukokuuta, on se pioniaikaa vain kukkakaupoissa. Puutarhassa viljeltävät lajikkeet kukkivat juhannuksen ja heinäkuun alun välissä. Omasta lajikkeesta ei ole ihan täyttä varmuutta, lajikkeita on nimittäin satoja ja purkki lensi kauniissa kaaressa roskiin. Luulisin, että kukka olisi vaaleanpunainen, mutta kohtahan se nähdään! Viikonlopun aikana toinen kukista oli hieman auennut. Kuuleman usean lajikkeen kukat vaalenevat vanhetessaan.




Scabiosa caucasica Alba, Kaukasiantörmäkukka

Kuva

Tämä oli heräteostos. Ihastuin nimittäin kuvan valkoisiin kukkiin. Tämä on istutettu pionin viereen ja kukkia olisi odptettavissa kesäkuusta lokakuuhun. Pituutta tulee 80cm ja vettä ja lannoitetta menee kohtuullisesti. Yksi nuppukin on saatu jo!

Malva moschata, myskimalva - lila ja alba

Perennapenkin etuosassa on lila ja valkoinen myskimalva. Nämä ovat vähän matalampia perennoja, ne kasvavat 40 senttimetriä korkeiksi.  Lilan malvan kukinta-aika on toukokuussa, kun taas valkoinen kukkii kesäkuusta elokuuhun. Ehkä ensi vuonna saadaan sitten myös liloja malvan kukkia. Vettä ja lannoitetta molemmat nauttivat kohtuudella.









Dianthus Barbathus, Harjaneilikka

Mulla on vähän ihmeellinen suhtautuminen neilikoihin. Toisaalta pidän niitä vähän roskakukkina, toisaalta ostan niitä usein itselleni ja niinpä niitä päätyi myös perennapenkkiin ja kesäkukkaistutuksiinkin, vähän vahingossa. Harjaneilikka kukkii toukokuusta kesäkuuhun ja sekin on 40cm korkea. Vettä ja lannoitetta menee kohtuudella tällekin kaverille. Unohdin ottaa omastani kuvan, joten tässä jonkun puutarhan mainoskuva. Omasta kasvistani en odota ihan tälläistä kukkaloistoa.

Kuva

Huomaatteko, että olen valinnut melko samalla lailla hoidettavia kasveja? Yksi ohje kasteluun ja lannoitukseen on huomattavasti helpompaa, kuin jokaiselle oma ohje. Penkissä olen istuttanut myös korkeammat kasvit taakse, olisihan se vähän tyhmää, ettei matalampaa kukkaa näkyisi ollenkaan suuremman tieltä.

Perennapenkkiin laitoin lisäki muutaman yksivuotisen (jos sitäkään) kasvin. Mustasilmäsusanna on parhaat hetkensä nähnyt, lobelia jäi pikkuruiseksi ja pelargonieista toinen ei kuki sitten millään. Mutta lobeliassa on oikein pikkuinen kukka, jos oikein tarkasti katsoo! Onneksi hankin lobelioita ihan vaan kaupasta...