(epä)Täydellinen nainen

Ystäväni kävi eilen kylässä meillä. Maailmaa parannettiin taas ja oli ihanaa huomata, että muutkin painivat samanlaisten murheiden kanssa. Yhtä mieltä oltiin myös naiseuteen liittyvistä paineista. Täytyy olla siisti koti ja joka päivä kotona tehty terveellinen ateria. Ulkonäkökin tulisi olla huoliteltu ja vartalo hoikka ja nykyään myös urheilullinen. Muistatteko Täydelliset Naiset tv-ohjelman? Ottakaahan mallia.

Kuva

Mutta niinkuin oikeassakin elämässä, kiillotetun kansikuvan alta paljastuikin aika suuria ongelmia. Meitä muokataan tv-sarjoissa, sosiaalisessa mediassa ja mainoksissa luoduilla mielikuvilla täydellisestä naisesta.

Sisustusblogeista saa myös aika herkästi sen kuvan, että kaikkien muiden kotona on aina tavarat paikoillaan, pölyt pyyhittynä ja vähän väliä jotakin uutta sisustusesinettä tai asetelmaa. No meidän kotona ei ainakaan ole. Yrityksistä huolimatta jätän vaatteeni aina lattialle, pyykit kuivuvat pesuhuoneessa jo toista viikkoa ja tänäänkin on Dolmio-päivä. Ja energiaa ei työpäivän jälkeen riitä minkäänlaiseen harrastustoimintaan.

Epäilin tämän ahdistuksen periytyneen äidin maidossa. Kysyinkin kerran äidiltäni, viettikö hän muka kaiken vapaa-aikansa siivousrätti kädessä. Ei kuulema. Siivosi kerran kahdessa viikossa, pesi ikkunat kerran vuodessa ja ainoastaan siivosi keittiön päivällisen päätteeksi. Sitten kävi kävelyllä tai katsoi telkkaria.

Tiistaina yövuoron jälkeisenä koomapäivänä kuppi kääntyi nurin. Olin siivonnut maanantaina, mutta (lähinnä) omia vaatteitani lojui joka paikassa, keittiö oli kuin räjähdyksen jäljiltä ja olohuone täynnä keskeneräisiä käsitöitä ja lankoja. Pakko päästä ulos. Kävelyllä selvittelin päätäni. Miksi en osaa rentoutua? Tai osaanhan minä, sohvalla kaikki illat kuluvat, mutta koen aivan älytöntä syyllisyyttä siitä, että kotini on sekainen. Ei edes likainen, koska imuroin ja pyyhin pölyt viikottain, mutta tavaraa on siellä täällä.

Luulen, että viimeistään nyt olisi aika olla itselleen armollisempi.