Aika kultaa muistot, näinhän se on. Lapsuuden joulut olivat
jotenkin taianomaisia.
Meillä oli aina koko suku koolla: meidän perhe, äitini
vanhemmat ja siskot, sekä isäni vanhemmat. Vuorotellen aattoa vietettiin meidän
kotona, isän vanhemmilla tai äidin vanhemmilla. Ja Joulupäivänä ja
Tapaninpäivänä käytiin sitten syömässä muilla, niin että kaikkien kotona
syötiin joka joulu.
Aamulla käytiin joulusaunassa, yleensä oman kodin saunassa.
Joskus kävimme saunassa myös isovanhempien luona. Riisipuuroa syötiin aamiaiseksi
ja manteli löytyi jokaisen lautaselta sisarussovun säilyttämiseksi.
Ruokaa oli aina paljon ja yleensä aina samaa. Tapaninpäivän
jälkeen alkoi jouluruoka tulla jo korvistakin ulos. Aina paistettiin suuri
kinkku, joka kuorrutettiin sinapilla ja korppujauhoilla. Äidinäiti lisäsi vielä
neilikoitakin. Yleensä äidin vanhemmilla oli jouluruuan lisäksi
hirvenlihakastiketta, joka tehtiin pappan kaatamasta hirvestä. Laatikot olivat
itsetehtyjä. Aina oli myös rosollia ja salaattia. Jälkiruuasta ei ole kovin
vahvaa muistikuvaa, ehkä se jäi yleensä väliin, kun masu oli jo täynnä ruokaa.
Meille tuli aina pukki. Yleensä se oli kai tilattu jostain
pukkipalvelusta, harvemmin pukkina toimi kukaan tuttu. Isät ja papat eivät
koskaan olleet pukkina. Pukkia odotettiin hartaasti aamusta asti ja
tuijoteltiin ikkunan takana, josko pukki jo tulisi. Yleensä pukki pääsi
kyyteineen livahtamaan etuovelle asti, mutta muistan kerran, kun isän
vanhempien luona katsoimme ikkunasta ja pukki tulikin vanhalla autonromulla.
Oli siinä ihmettelemistä.
Pukin sylissä piti aina istua ja laulaa pukille jokin
joululaulu. Hieman vanhemmalla iällä Joulupukki-laulun sanat korvautuivat
pilaversiolla, jossa kuusen pienet kynttiläiset käristävät pukkia. Mutta eihän
sitä pukin kuullen uskaltanut laulaa.
Paketteja tuli aina monta, mutta ei varsinaista lahjavuorta
kuitenkaan. Niitä sitten availtiin kauhealla tohinalla ja loppuilta leikittiin
uusien lelujen kanssa ja syötiin karkkia, niin, että masu tuli kipeäksi.
Jouluna sai aina valvoa pidempään, eikä uni kai helposti tullutkaan, kun oli
niin paljon uusia leluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti