Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?
Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin,
nuo rikkaan täyttää aatokset, ja mielen köyhänkin:
Suun ruoka, juoma, meno muu. Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu.
Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää;
me kylmin käymme sydämin, laps' sivuun vain jos jää.
Me lahjat jaamme runsahat, Laps'- tyhjät kätes ihanat.
Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo
veisimme kullan, mirhamin tuon rakkaan lapsen luo,
niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen.
Me käymme joulun viettohon, sanat Mauno Isola
Rauhaisaa aatonaattoa kaikille! Tänään on työpäivän jälkeen hiukan autettu äitiä joulupuuhissa. Tai oikeastaan suklaan syömiseksihän se meni. Huomenna vielä nähdään ja sen jälkeen minä ja blogi suuntaamme hetkeksi lomalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti