Menneen vuoden tapahtumia

Vuoden viimeinen päivä. Ja aika miettiä vähän kulunutta vuotta. Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi tekemättä.

Suuria muutoksia tapahtui kodin sisällä. Keittiön ja wc:n remontit saimme valmiiksi ennen kesää. Työhuone valmistui syksyn aikana. Ruokailutilakin koki pientä muutosta,vaikka uutta ruokapöytää ja tuoleja en ole vielä löytänytkään. Remonttia jäi vielä tekemättäkin - eteisen pyökinsävyiset kaapinovet pitäisi maalata ja muutenkin eteinen kaipaisi uutta maalipintaa. Ja lisäksi makuuhuoneeseen on ehkä tulossa vähän päivitystä...

Näkyviä muutoksia tehtiin myös pihalla. Suurin työ oli 20 vuotta vanhan marjakuusen kaivaminen etupihalta. Lisäksi takapihalle tehtiin varjoistutusta ja perennapenkkiä. Puutarhan sato jäi tänä vuonna vähän kehnoksi, jos nyt olisi taas enemmän aikaa taimien kasvattelulle ja hoidolle.

Suurin henkilökohtaisen elämän mullistus oli kihlat rakkaan mieheni kanssa. Ja siitä seurannut hääsuunnittelu ja sen aiheuttama stressi. Nyt suunnitelmat ovat olleet hyvän aikaa tauolla ja olo on mitä mainioin.

24. luukku - Hyvää Joulua!

Ja näin on viimeinkin saatu kalenterin viimeinen luukku auki! Ja se on vihdoin täällä, jouluaatto. Täällä aattoon kuuluu Joulupukin kuuma linja (niinkuin aina lapsenakin). Aamulla aikaisin kävimme jo joulusaunassa ja sen jälkeen kävimme siskoni luona joulupuurolla ennen hänen iltavuoroaan. Nyt olemme joulua viettämässä pienellä porukalla minun vanhempieni luona. Iltasella menemme vielä mieheni vanhemmille. Huomenna onkin sitten suuremmat sukusyömingit.

Rauhallista Joulua! Muistakaa pysähtyä vain olemaan ja nauttimaan tunnelmasta ja niistä elämän tärkeimmistä asioista: perheestä ja rakkaimmistanne.

23. luukku - joulunrauhaa

Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin. 

Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin, 

vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?

Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin, 

nuo rikkaan täyttää aatokset, ja mielen köyhänkin: 

Suun ruoka, juoma, meno muu. Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu.

Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää;

me kylmin käymme sydämin, laps' sivuun vain jos jää. 

Me lahjat jaamme runsahat, Laps'- tyhjät kätes ihanat.

Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo 

veisimme kullan, mirhamin tuon rakkaan lapsen luo, 

niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen.

Me käymme joulun viettohon, sanat Mauno Isola

Rauhaisaa aatonaattoa kaikille! Tänään on työpäivän jälkeen hiukan autettu äitiä joulupuuhissa. Tai oikeastaan suklaan syömiseksihän se meni. Huomenna vielä nähdään ja sen jälkeen minä ja blogi suuntaamme hetkeksi lomalle!

22. luukku - Äidin joulutoffee ja valkosuklaa-karpalo keksit

Kaksi yötä jouluun on... ja aika leipoa muutamia paketteihin tulevia juttuja! Tapanani on ollut muistaa sukulaisia pienesti - tänä vuonna leivon perinteistä Äidin joulutoffeeta ja valkosuklaa-karpalo keksejä. Aloitetaan toffeesta.

Äidin perinteinen joulutoffee 

(tulee n. 1kg:n karkkilaatikon pohjallinen)

3 dl kuohukermaa (huom. resepti onnistuu vain kuohukermalla!)

3 dl sokeria

2 rkl siirappia

50 g voita

50 g mantelirouhetta

2 tl vaniljasokeria

Laita kerma ja sokeri paksupohjaiseen tai teflonpäällysteiseen kattilaan ja keitä noin 30 minuuttia kunnes seos sakenee ja tummuu. Tiputa seosta kylmään veteen ja jos se jähmettyy, se on valmista. Lisää seokseen siirappi, voi, mantelirouhe ja vaniljasokeri. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan (itse käytän näitä kilon karkkilaatikoita, näin toffeesta tulee sopivan paksuista). Jähmetä jääkaapissa. Kun toffee on jähmettynyt, leikkaa se paloiksi ja kääri palat folioon. Laita takaisin jääkaappiin.

Valkosuklaa-karpalo keksit

(tulee noin kolme pellillistä)

150 g voita

2½ dl sokeria

1 dl siirappia

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl soodaa

ripaus suolaa

150 g valkosuklaata

150 g kuivattuja karpaloita

Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Vatkaa kananmunat sekaan. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää sitten taikinaan. Pilko karpalot ja valkosuklaa ja lisää nämä vielä taikinaan. Nosta taikinasta nokareita pellille ja jätä reilut välit. Paista keksejä 200 asteessa 8-10 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. 

Minun keksieni kanssa kävikin nimittäin niin, että jätin liian pienet välit pellille ja useampi keksi suli yhteen. No, ei se näkö ratkaise, vaan maku. Nämä ovat miehelle uponneet kuin kuuma veitsi voihin, vaikka uskoin karpaloiden säikyttävän hänet keksikaapilta. Jokunen keksi saatiin kuitenkin vietyä joulunaluslahjaksi isovanhemmilleni.

Jätä siis paljon isommat välit kuin tässä!

21. luukku - joulupuu on rakennettu

Tai se rakennettiin oikeastaan jo eilen illalla. Rakentamistahan se tosiaan vaati, sillä kuusenjalan kolmesta ruuvista, jolla kuusi kiristetään tukevaksi, olivat menneet kierteet. Onneksi pelastava ritari saapui työkalupakin kanssa ja kuusi saatiin tukevaksi. Ja vasta tässä vaiheessa huomasin unohtaneeni kuusen alimman osan, hupsista. Tänä vuonna onkin sitten hieman lyhyempi kuusi, mutta ei se mitään haittaa. Ensi jouluna onkin sitten edessä uuden kuusen hankinta. Vai joko sitten siirtyisi aitoihin?

20. luukku - se mikä oikeasti on tärkeää

Otsikon pitäisi ehkä ennemminkin olla "se minkä pitäisi oikeasti olla tärkeintä". Monasti jouluna sortuu etsimään tunnelmaa materiasta. Joululahjoihin menee satoja, jollei tuhansia euroja. On kiire ja kova stressi, kun kodin pitää olla putsplank, kaikkien jouluruokien itse tehtyjä alusta loppuun ja aattona pitää emännöidä (tai isännöidä) niin, ettei itse ehdi rauhoittumaan ollenkaan.

Olimme eilen kuuntelemassa yön kauneimpia joululauluja Mikaelin kirkossa. Paikalla oli me kolme ja 1247 muuta. Paikalla oli bigband ja kaunisääninen kanttori. Joululauluista oli tehty hieman jazzahtaviakin versioita, joista todella pidin. Toisaalta jouluun ja joululauluihinkin kuuluu vahvasti perinteisyys, eikä sellaista herkistymistä tapahtunut kuin olin odottanut.

Mutta laulujen sanoja kuunnellessa jokin sai minut havahtumaan. Nimittäin jo ikivanhoissa joululauluissa puhuttiin siitä, miten pitäisi kiireen keskellä pysähtyä ja keskittyä joulun todelliseen sanomaan. Joillekin tämä sanoma on Jeesuksen syntymä, mutta minulle enemmänkin anteeksianto, rauha ja rakkaus lähimmäisiin. Materialla ei pitäisi olla mitään tekemistä joulun kanssa.

Tuleva joulu on meille erityinen, nimittäin mieheni on täällä kotona Suomessa. Tämä on toinen kerta viiden vuoden seurustelun aikana. Erityisesti odotan sitä, että saamme kahdestaan rauhoittua iltaisin ja heräillä myöhään. Se, että hän on kotona, on paras joululahja, minkä tänä jouluna saan. Artekin jakkara, jonka aion käydä ostamassa joululahjarahoilla, tulee sitten kakkosena.

19. luukku - Kauneimmat joululaulut

Tämän päivän teemaan sopien, sillä iltamyöhällä suuntaamme siskon kanssa kirkkoon kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Joululaulujen suurkulutus alkaa yleensä pikkujoulun tienoilla ja suuremman innostuksen jälkeen niitä kuunnellaan silloin tällöin jouluun saakka. Tässäpä lista muutamista suosikeistani. Löytyy niin uutta, kuin vanhaakin - kotimaista ja ulkomaista.

Olen varsinaisesti tutustunut Rajattoman tuotantoon joululaulujen merkeissä ja tämä on ehdoton suosikkini. Perinteisistä joululauluista tulee juhlava tunnelma.

Ulkomaalaisista joululauluista pidän etenkin Frank Sinatran ja Ella Fitzgeraldin tuotannosta. Mielestäni alla olevassa Ellan kappaleessa on erityisen tärkeä sanoma.

Hyvää joulunodotusta kaikille!

18. luukku - villasukat

Villasukat ovat aina mukava lahja antaa ja tehdä. Oman tason mukaan voi valita, tekeekö helpot yksiväriset vai monimutkaisemmat ja työläämmät kirjoneulesukat.

Ensin pitää valita oikea lanka. Itse suosittelen villalankaa, akryylipitoisemmasta langasta voi tehdä esimerkiksi unisukat, jos lahjan saajalla on sellaisille käyttötarve. Perinteinen sukkalanka on Seitsemän veljestä, joita saakin aika monissa eri väreissä. Sukat voi myös tehdä Nallesta tai Suomalaisesta sukkalangasta. Novitalta (jonka lankoja siis löytyy useimmista supermarketeista) on tullut myyntiin myös uutuuslankoja. Yhdellä kauppareissulla ostinkin kotiin jo 7 veljestä Aapoa, jonka luonnollisiin väreihin ihastuin. Sukkiin voi uutuuksista käyttää myös Tuomasta, Jussia (joka valmistetaan Nallen ja 7 veljestä karstalangoista, ekologista!) ja Impivaaraa. Pikkusiskoa voi myös käyttää sukkiin, mutta silloin kannattaa tarkistaa oikeasta ohjeesta puikkojen koko ja silmukkamäärät. Jos teet sukkia lapsille ja vauvoille, kannattaa valita pehmeä Wool-lanka.

Minkä langan ostatkin, osta lankaasi sopivat puikot. Seitsemään veljekseen suositellaan sukkiin 3½ puikkoja, muihin töihin 4 puikot. Tämän tiedon löydät langan vyötteestä. Vyötteestä löytyy usein myös ohje sukkien tekemiseen. Olen itse tehnyt sukkia monilla eri ohjeilla, mutta erityisesti kantatilkun, kiilakavennusten ja kärkikavennusten osalta noudatan aina tätä ohjetta.

Perussukkiin naiselle luodaan 48 silmukkaa, jotka jaetaan neljälle puikolle. Sitten neulotaan suljettuna neuleena varsi. Varren voi tehdä 2o2n-joustinneuleella, pelkkää oikeaa neuloen, makkaratyylillä tai 1o1n (jota en kyllä ole testannut kuin vauvojen sukkiin). Jos haluat tehdä pitkävartiset sukat eli yli puolensäären, etsi ohje netistä. Kun olet mielestäsi tehnyt riittävän varren, aloita kantatilkun teko.

Itse teen kantatilkun aina valepatenttineuleena eli nurja puoli neulotaan kokonaan nurjaa ja oikea puoli neulotaan 1o, nosta 1. Tuskin sukista tulee sen heikommat, vaikka neuloisikin oikeaa. Kiilakavennukset Novitan ohjeessa kestävät pienen ikuisuuden, joten sukan saajan jalan mallista riippuen voin tehdä kavennusten ensimmäisillä kerroksilla kavennukset joka kerros muutaman kerran, että sukasta tulee napakka. Sitten neulotaan oikeaa, kunnes pikkuvarvas peittyy (tai sukan pohjan pituus on sopiva kokotaulukosta katsottuna).

Kärkikavennukset teen niin, etteivät ne irvistä. Eli kun 2 ja 4 puikon alussa neulotaan ylivetokavennus, neulon näitä ennen yhden silmukan oikein. 1 ja 3 puikon lopussa neulotaan kaksi silmukkaa oikein yhteen. Nämä kavennukset neulotaan joka toinen kerros, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä kuusi silmukkaa. Neulo sitten kavennukset joka kerroksella. Kun työssä on jäljellä kahdeksan silmukkaa, katkaise lanka ja vedä se kaikkien silmukoiden läpi. Päätä työ.

17. luukku - Kauneimmat joulukoristeeni

Joku siellä ruudun toisella puolella onkin jo ehkä arvannut, että meillä on melko paljon joulukoristeita. Tässä tulevatkin näistä lukuisista koristeista kaikkein mieluisimmat.

Aarikan tonttupariskunta on kuitenkin ehdoton suosikkini - ilman näitä ei Joulu tule.

16. luukku - pellavainen keittiöpyyhe

Tänä vuonna meillä kääräistiin lahjapapereihin useampi pellavainen keittiöpyyhe. Keittiöpyyhkeet voi toki ostaa valmiina ja tuunata sitten itse, mutta itse en löytänyt valmiita, tarkoitukseen sopivia pyyhkeitä. Niinpä tein ne itse. Ostin 150cm 100% pellavaa ja siitä leikkasin kuusi noin 50x70cm palaa. Kangasta jäi vielä pikkuisen muihin projekteihin. Ompelin pyyhkeiden sivut hyvin yksinkertaisesti äitini ompelukonetta lainaten ja tein vielä ripustuskoukutkin.

Perunapainantaa varten kangas pitää pestä, joten pyyhkeet kävivät koneen kautta.

Perunapainantaan tarvitaan kankaan lisäksi

•           perunoita
•           terävä veitsi
•           kangasväriä (huomioi eri väri tummalle ja vaalealle kankaalle)
•           alusta

Leikkaa siis perunasta haluamasi muoto. Mulla oli lehden-, pallon- ja puolikuun muotoisia, joista kauneimmat pyyhkeet tulivat luonnollisilla puolikuu- ja pallomuoteilla. Kangasväriä laitoin vanhalle lautaselle ja alustana käytin muovia ja sanomalehteä. Väri tuli jonkin verran pyyhkeen läpi ja alusta oli vaihdettava, ettei värijäämät sotke toista pyyhettä. Yhden pyyhkeen tein kangastussilla piirtäen ja jopa siitä tuli hieman väriä läpi.

Levitä väri huolellisesti perunalle, aseta kankaalle ja paina. Saa painaa kunnolla muutaman sekunnin, sillä väri ei pelkällä hipaisulla tartu riittävästi kiinni. Kun olet saanut työsi valmiiksi, laita se kuivumaan tasaiselle alustalle. Omani annoin kuivua yön yli, mutta väripurkin kyljessä on varmasti joku tarkempi aika.

 Väri kiinnitetään vielä silittämällä nurjalta puolelta viiden minuutin ajan. Ja valmis!